Vuosikymmeniä kypsytelty talon kunnostus on alkanut,
minun näkökulmastani jo valtavasti on tehty, mutta säät
ovat olleet vielä kylmän viimaiset enkä ole itse vielä viihtynyt
talolla. Nyt on tavoitteena päästää kevät jo sisällekin.
Pitkän vapaan viikonlopun yhteyteen olen kasannut itse otselleni
valtavan läjän tekemistä. Pihan maansiirtotöitä tulisi vähintäänkin
jatkaa, ellei peräti saada päätökseen. Tarkoittaa muutaman salaoja-putken
asentamista (mitä, miten se tehdään?!), hiekkakärryjen työntämisiä,
kivien siirtoja, pintojen tasoittamista. HUH. Se on kuitenkin yksi
ehkä tärkeimmistä hommista, haluan saada nurmisiemenen jo itämään
ja päästä nykyisestä mutaputrakosta - ennen kuin siitä tulee pölyputrakko.
Vanhojen, 1980- ja -90 -lukujen kauhtuneiden ja täysin epäsopivien
sohvien ja sohvapalojen (?) kiikutus jonnekin mihin jumalien armo
ei ylety. Maltillisen siivoamisen aloitus, niin että vanha äiti viihtyisi
talolla, eikä pelästyisi luulemaan oravankokoisia villakoiria pienriistaksi,
ja saisi yönsä nukuttua ilman mutasaappaiden jälkiä matoissa.
Eteläpäädyn, eli keittiön ja salin ikkunoissa pysyy levyt vielä viikon-kaksi,
eli liiallinen siivoaminen remontin edistyessä on vain turhaa
(miten hyvä selittäjä olenkaan!).
Liiterin kunnostus...?
Sillekin pitäisi jotakin tehdä. Oma urakoitsija ei tykkää purkaa :-)
vaan rakentaa, ja aikakin on kortilla, koitan päättää pyydänkö
arviota toiselta tekijältä mitä tulee liiteriin. Ääh, eli liiterin
ylisen tyhjentäminenkin jää minulle... Liiterin toisessa päässä
oleva vanha, vuosia jo käyttämättömänä huonokuntoisuutensa takia
oleva sauna on tarkoitus purkaa, ja säilyttää liiterin puuvaja-puoli,
jossa riittää paitsi neliöitä mukavasti, kuutioitakin kunnioitettavasti.
Kaipaan happea ja tilaa pääni päälle jopa puuliiterissä!
Liiterillä on strateginen paikka; tontin rajaa on menneinä vuosina
muutettu, ja raja menee niin liki liiteriä ettei samaan kohtaan enää
koskaan saisi rakennuslupaa - jos tämän siis kaataisi ja rakentaisi uuden.
Tuolla paikallaan se on jumalainen näkösuoja naapuriin, joita en
halua nähdä, enkä kuulla. Siksikin haluan sen säilyttää.
Ensimmäiset nurmenleikkuut on niin ikään edessä; ison tontin
n. 3 000 neliöinen puutarha kaipaa huoltavaa kättä...
Nurmenleikkuu kuulostaisi peräti meditatiiviselta, mutta
pitää huomioida kumpuinen ja kuoppainen maasto, epämääräiset
istutukset ja suojelu-päätöksen saaneet sikin sokin kasvavat
varjoliljat... Eikä nurmikaan ole nurmea, vaan HEINÄÄ...!
No, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.
Tekeminen on kivaa, kun kaikki sujuu, ja
onnistuu löytämään oikean moodin!
