torstai 2. kesäkuuta 2016

Maalausta ja viherhörhöilyä


 
Huvilan keittiö remontoitiin tee-se-itse -miehen, isäni, toimesta
1980-luvulla. Tekemistä raamitti pitkälle se mitä materiaaleja sai
edullisesti ellei jopa ilmaiseksi. :-) Keittiöön ilmestyi siis työtason
yläpuolelle ja uunin hormiin beigen-rusehtavan-kukertavat kylpyhuonekaakelit,
oikein kukka-kuviolla - suurinta HOTtia silloin, toki!
 
 
 
Keittiö rempataan/ entisöidään ensi vuonna, mutten halunnut enää
katsella yhtään vanhoja kaakeleita. Edullinen (taas!) väliaikainen
kohennus siis maalaamalla - jotakin saan sentään ihan itsekin aikaiseksi!


 
Kaakelimaalejakin on olemassa, mutta netin käyttökeskusteluissa
kaakelimaalia kuvataan liruksi, ja vaikeaksi saada tasaista pintaa.
Siksi valitsin toisin - ensin tartuntamaali alle, sitten Tikkurilan
Luja sävytettynä päälle. Toimi ku Buick.
 
Omaan silmään pienikin muutos näytti isolta,
enemmän valoa? ainakin selkeyttä tuli lisää.
Mui bien.
 
 
 
 
 
Pelkän idyllin takia istutin vanhaan pataan muutaman maissin kasvamaan,
kiitollisempaa kasvia saa hakea, ja kasvun näkee puolisokeakin! Maissintaimet
kestävät hienosti kuivuuttakin, eli kesäpaikassa jossa ei ole jatkuvaa
päivystystä läpi kesän, ne menestyvät. :-)
 
 


tiistai 17. toukokuuta 2016

Kesä alkaa näkyä...

 
 
Katse on ollut niin tiiviisti laudoissa ja rakenteissa,
että in unohtua mikä maaginen ihana vuodenaika onkaan taas jo alkamassa!
 
Vuorenkilvet on ensimmäisiä,
 
 
muutamia narsissejakin löytyy penkistä,
unikon ihanat karvaiset nuput nuokkuvat jo suurina...
 
..ja enää pieni hetki kun omenankukat avautuvat,
lempikukkani - herkkä, yksinkertainen, hetken lumo...
 


torstai 12. toukokuuta 2016

Vessa, vol 2

 
 
Tiistaina tuli imu-auto imuroimaan vessan lattian ja
vinttihuoneen yläkaton eristepurut.
Paikallisella toimijalla mukavat heput ja asiallinen toiminta.
 
 
 
Hommat aloitettiin vessan lattiasta. Eristeen paksuus,
tai oikeammin vähyys, herätti mielenkiintoa, ei ihme että
toinen eteinen oli aina niin kylmä. Lattiavetoa on yritetty
ehkäistä erilaisilla levyillä alhaalta, kellarista, käsin.
Alimpien lattialautojen päällä oli vain voimapaperi,
sitten purut, 20-30cm, ja lattialaudat sen päällä.
Puruista ei löytynyt aarteita :-)
 

 
Vesipisteen kohdalta oli arvattavissakin että lattia on laho. Ja se oli.
Lattialaudat, eristeen - styroksit ja villat, noukittiin ylös, kellarin
maapohjaan saakka.
 


 
Vinttihuoneen imurointia varten päätyyn sahattiin pieni
luukku, 30x30cm, josta imu-putki sisään.
 
 
Vinttihuoneen katto roikkui, ja nopeammin ja pienemmällä työmäärällä
eli halvemmalla sinne asennettiin vanhan panelin päälle koolausten
avulla uusi paneeli. Valmista tuli.
 

 
 
 
What a day.
 
- Olikin muuten tosi kaunis päivä, naputtelin vähän duunijuttuja
puutarhassa, vaikka allergia vaivasi niin mieli oli kirkas ja selkeä :-)
 



 
 
 Lisäksi kilkuteltiin verannan ala-paneleita uuteen uskoon.
 
 
Vanhalle emännälle asennettiin kaide portaiden käynnin helpottamiseksi.
 
 
 
Juuri kun tekijät olivat poistumassa tontilta, tuli katto-Heikki
pakullaan vastaan  - kävivät urakoitsijan kanssa tsekkaamassa
katon, saan tarjouksen ja mahdollisen aikataulun katon hiekka-
puhallukselle, reikien (2) massaukselle ja maalaukselle.
 
Hyvä päivä.
 
 


lauantai 7. toukokuuta 2016

Vessa, vol 1

Vapun jälkeisellä viikolla urakoitsija pääsi minun huvilalleni.
Naula oli lävistänyt kämmenensä kaatumisessa edellisenä päivänä, mutta töihin ruvettiin silti.

Työlistalla uusi vessa.
Aikaisempi vessa oli rakennettu (kyseenalaisesti ja vähintäänkin persoonallisesti)
entiseen kylmäkomeroon, jossa säilytettiin joitakin ruokatavaroita, isoimpia
vateja ja kettiloita jne. Uudistus oli 80-luvun alkupuolelta, ja mallia KARU.



Takaseinän takana on "toinen eteinen", ja portaiden alle jo aikaisempina 
vuosikymmeninä rakennettu komero.
Todella karua.

Vessa purettiin, suunnitelman mukaan järjestys vaihtuu päikseen - vessan tilalle tulee
komero, väliseinä ja entisen komeron paikalle uusi vessa/ kylpyhuone.



Helpotus. Oikealla oleva hirsiseinä on täysin terve. Katto jo joskus vuotanut,
ja pelkään jatkuvasti sitä eteen tulevaa laho-pommia. Hirsiseinä on tarkoitus
jättää esiin. Vasemmalla oleva laidoitus sai minut hymyilemään, kierrätys
ei tosiaankaan ole mikään uusi juttu, sitä on aina osattu.


Komeroon haluan jättää esiin tätä vanhaa kierrätettyä panelointia. 
Se onnistuu koska komeroa ei eristetä, paitsi takaseinästä joka rakennetaan.

Seinälevyjen ja tapettikerrosten alta löytyi vanhaa,
luultavasti 1920-luvun alkuperäistä tapettia.


Yläkerran huoneen katto on saanut siipeensä, kattovuoto on kastellut
ja vääntänyt katon kieroksi (vaikea saada näkymään kuvassa vaikka katto oikeastaan
ihan roikkuu), katto sai uudet koolaukset, ja uusi panelointi ehkä ensi viikolla.




Vessan lattin ja yläkerran huoneen katon purut tulee imu-auto
imaisemaan ensi vikolla, sitten päästään rakentamaan.

Minä siirsin maata, keittiön seinän alahirsien edestä poistettua maata,
lapiolla ja kottikärryillä hiki päässä tontin rajalle penkereeksi. Vanha
emäntäkin oli mukana, silitti verhoja saliin. Koira vahti, ja oli
syödä urakoitsijan ja työmiehen.

Kroppa ja naama yhtä soikeena illalla nukkumaan :-)
 :-)

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Valmisteluja ja päätöksiä

Kevät tekee tuloaan, mutta tuntuu että korjaustöiden aloittamista saa vain odottaa...
Odottavan aika on pitkä, niinhän vanha kansa jo tiesi.
Siltikin, että tiedän ja tunnustan että maltti on valttia ja täytyy olla myös
aikaa kuunnella taloa ja tehtyjä ja kyteviä ajatuksia...
Kevään isoimpia hommia on uuden vessan rakentaminen, ja sen aloitukseen kuuluu
lattiapurujen imurointi. Siihen hommaan pihaan ajaa valtava rekka, ja jotta se ei aivan
putoaisi syvälle mutaan, on hiukan maltettava antaa pihan kuivua lumien jäljiltä.
(Näin hyvin urakoitsija mulle perustelee aina aikataulua...)
Piha aurattiin pääsiäisen jälkeen, lumet väistyivät, ja piha pääsi kuivumaan. Lumet
sulivat, valtavia lätäköitä syntyi erityisesti talon ”kainaloon”, ja niiden vesi osaksi valui talon alle.
Isoksi osaksi. Tähän tulee parannus nyt keväällä kun se osa pihaan sala-ojitetaan, ja vedet
saadaan ohjattua talosta poispäin. Maanpinta on niin paljon kohonnut menneinä vuosikymmeninä
että ”kainaloon” jää väkisinkin maanpinta matalalle jotta talon alimmat hirret saadaan pysymään kuivina. 
 Kuivu piha, kuivu!

Piha maaliskuun lopulla 2016

Kaikki liiteriin ja talon alle oleviin lukkoihin oli eri avaimet ja erilaiset lukot. 
Niihin oli kiinnitetty erilaisia lappuja, joiden nimistä oli paitsi 
vaikea tajuta mitä ovea sillä nimityksellä tarkoitettiin,myös vaikea nähdä 
veden liuottamaan tekstiä... :-) Nyt kaikissa ovissa on samalle avaimelle
 sarjoitettu Abloy-lukko. Wou! Aivan loistavaa! Talon ulko-oveen yksi avain, 
ja muihin oviin yksi avain. Yksinkertaista.

Yläkerran huoneeseen tulee uusi sisäkatto – vanha katto on saanut aikanaan vettä
niskaansa, on sen voimasta taipunut, ja katon eristepurut ja itse katto uusitaan.
Pinta-alaa alle 14 neliötä, urakoitsija tilaa panelit.

Muutin mieltäni. Vuoden olen kuolannut pönttöuunin lasiluukkujen perään,
mutta nyt käänsin kelkkani yhdessä silmänräpäyksessä. Luin artikkelia
jossa vanhoja uunninluukkuja kunnostaneet kehuvat vanhaa valurautaa
maasta taivaaseen, ja myös hinta ratkaisee. Lasiset uuninluukut maksaa
n. 550€, kun vanhat hienot saa 50€lla. Lyhyenkin matematiikan mukaan
rahaa ”jäisi” vaikkapa 450-500€ vaikkapa taloon sopivaan isoon tauluun!
(Porvoon Rongossa oli tämä taulu näytillä, Jan Forsman, miten hienosti
sopisikaan vanhan salin lipasto päälle!)
 – Nooh, tuli tämä taulu tai ei,lasiluukkuja ei tule...


Taloa valmisteltiin alkaviin korjaustöihin – maljakoita ja koriste-esineitä pois
lipastojen päältä, vähän riepua niiden päälle, matot sivuun, voimapaperit lattialle,
eteiseen tilaa. Toivon mukaan helpompi tehdä kun ei tarvitse niin varoa koko ajan. 

Tulevaan vessaan minun tulisi löytää lavuaari, wc-pönttö, suihkukaappi ja lämminvesivaraaja. 
Pönttö ja lavuaari - aika helpot, K-raudasta uutta ja edullista, aidosti vanhaa, järkevänhintaista, 
ja ehjää on tosi vaikea löytää. Ja pytyksi haluan korotetun mallin ettei pitkiltä sääriltä tarvitse 
niin alas kyykkiä... Lavuaari-pöytä urakoitsijalta? Suihkukaappi, aika helppo, mutta tulee veski 
liian täyteen...? Lämminvesivaraaja...ööööö, minkä kokoinen?! Minkä merkkinen? Paneeli? 
Panelin yläpuolinen tapetti? Veskin ovi? 

Nuohooja tulee huhtikuun 18.pvä, nuohotaan molemmat hormit, toisen puolen
hormia ei olekaan vuosiin nuohottu koska se ei ole ollut käytössä. 
Samalla tsekataan uunien kuntoa, ja salin uuden pönttöuunin hormi.

Puitakin pitäisi kaataa, ja ja ja jajajajajaja...

:-D

Kevät toi kevät toi muurarin
kevät toi kevät toi maalarin
kevät toi rakennuksille hanslankarin
ja rannoille hammparin!
 

tiistai 23. helmikuuta 2016

Ovikatos työn alla...


 
Sain viime viikolla myös viestiä että ovikatokseni on työn alla!
:-D
 Huvilaan tulee uusi ulko-ovi, eli on syytäkin suojata ovea.
Talon vanha emäntä, äitini, on kuulemma aina toivonut taloon
ovikatosta, ja nyt sellainen siihen vihdoinkin tulee!
 
Kihisen innosta nähdä se - ulko-oven portaat ovat "cat walk" -tyyppiset,
eteen antavalla tasolla, isot ja massiiviset, millainen katos niiden kanssa
sopii - paitsi suuri? Leveys on lähes 2,5 metriä, syvyydestä en tiedä.
En saanut kuvia verstaalta, koska pilaa yllätyksen!

Huvila on yksinkertainen, ja sen emäntä myös.
Urakoitsijalla on silmää, luotan lopputulemaan!
 

 
 Löysin muutamia kauniita ovikatoksia,
ottamatta lainkaan kantaa sopivatko ne minun talooni...


maanantai 22. helmikuuta 2016

Talven selkä taitettu!


 
Talven pimein selkä alkaa olla selätetty, kevään töiden purku
alkaa pikku hiljaa käynnistymään - tekee kevättä!
 
Urakoitsija on kaivautunut esiin, intoa täynnä, ja
minun liekkeihin nyt bensaa ei tarvitsekaan enää kaataa :-)
 
Talon pihaan pääsy on vielä hankala, paha mäki johtaa pihaan,
se on aivan jäinen vielä, piha täynnä lunta, ja varmasti
tovin myös märkä lumien sulattua. Pihan takia isompia
sisätöitä aloitetaan -noin- huhtikuun puolessa välissä.
 
Olin jo tilannut verstaalta uuden ulko-oven, mutta onneksi
ajattelin tarkistaa urakoitsijalta että meni oikein - pelkät
ovi-lehdet. No, "aina tilataan karmien kanssa", enkä blondina
tiedä mistä kohtaa mitat otetaan ja mitkä mitat taas.
Urakoitijani lupasi käydä ottamassa oikeat, tarkat mitat.
 
No talolla käytyään hän kuitenkin totesi että on sittenkin tilattava
pelkät ovi-lehdet, hän otti mitat, ja kysyi millaisen oven olen
ajatellut tilata. Laitoin kuvan, johon hän totesi että "ei, peilijako on
väärä, aikakausi menee väärin". :-) Niinko?
Hän laittoi pari kuvaa sopivista ovista nähtäväkseni, tai lupasi
piirtää lisää käypiä malleja. Kauniita olivat silmääni, ja
valtuutin hänet tilaamaan koko oven - siten että se sopii
samalla myös hänen suunnittelemaansa ovi-katokseen.
Kerroin että ruiskumaalattu ovi mietityttää minua koska se
tulee pomppaamaan vanhasta talosta kilometrin päähän sileällä,
lähes muovisen oloisella pinnallaan. Urakoitsijani pelasti taas.
"Tilataan puuvalmiina, maalataan pensselillä, tulee parempi".  
- Miten tämä voi olla näin helppoa?!
Ulko-ovi - check!

 
 

Vasemmanpuoleinen oma valintani, väärällä peilijaolla.
Seuraavassa kahdessa oikea jako, jotakin tämänkaltaista menee tilaukseen,
toki vasikalla, ei kahta yhtä leveää ovilehteä. Kauniita ovia, molemmat.
Puunvärinen on tehty Lappeenrannan Keisarinasemalle,
punainen Rauhan paviljonkiin.

 
Olin päivää aikaisemmin soittanut urakoitsijalle ja kertonut
parin viikon tulevasta lomastani - hän on käänteissään niin nopea,
mutta jos nyt muistaisi lomani ja pitäytyisi siinä että varsinainen remppa
alkaa aikaisintaan kun olen palannut lomalta maaliskuun lopussa.
Jep.
Hän ON nopea käänteissään.
Nyt hän oli talolla, ja sipaisi samalla auki salin lattian tarkistaakseen
alustan jolle uusi pönttöuuni on suunniteltu. Mui bien, betonilaatta,
kaikki kunnossa, siihen voi helposti perustaa uunin. Salissahan on
ollutkin siis pönttöuuni joskus 1950-60 luvulla, ja nyt palataan
tuohon lämpimään aikaan! Saman tien uuninmuuraaja varattu
keväälle! Olen uudesta tulisijasta informoinut jo alueen pelastus-
puolta, kuten kuuluukin, sieltä tulee ihminen sitten jossakin
kohdassa katsomaan hormit.
Eli uuden pönttöuunin teon käynnistys - check!
 
Me = happy.
 
 
 
Tulevan pönttöuunin paikan tsekki - betonilaatta alla, eli kaikki ookoo.
Mietin, kilkuttelisiko paloturva-rappauksen pois, ja jättäisi
tiiliseinän pönttöuunin taakse...?
 
Asiat edistyvät! :-) 
 

lauantai 21. marraskuuta 2015

Marraskuu - vuoden viimeiset työt

 
 
Tulevaa keväistä työruuhkaa puretaan edeltäkäsin jo marraskuussa,
niiltä osin kuin se on mahdollista ja järkevää.
 
 
Ulkolaudoituksen tsekkaamista ympäri talon jatkettiin vielä,
ja - BINGO - maakellarin betoniseinän kohdalta löytyi pitkä laho.
Kengitykseen. Tippalistaa uusittiin, ja osaa paneloinnista.
Tulevalle uudelle märkätilalle purettiin vanhaa komeroa
rappujen alta - täältä löytyi erittäin vanhaa, komeaa tapettia!
Talteen. Talon toinen piippu sai hatun päähänsä. Uutta
märkätilaa/vessaa/kylpyhuonetta pohjustettiin purkamalla
sille varattu tila - vanha komero yläkerran portaiden alta.
 
Eihän tälläinen toimisi ikinä; toiselta paikkakunnalta käsin
vanhan talon remontin kontrollointi - ilman luotto-urakoitsijaa.
Niin monet kerrat kuulee pettymyksen ja pahimmassa tapauksessa
taloudellisen menetyksen tuottavista urakoitsijoista, on siinäkin
mielessä ilo löytää urakoitsija jonka kanssa kaikki toimii.
Fantastisesti.

Mulla oli ilo törmätä myös urakoitisijani toiseen asiakkaaseen,
ja hetki rupateltuani huomasimme että voisimme perustaa jengin.
Myös hänen oma mies ja lähipiiri pitää vanhaan taloon
kajahtanutta lähinnä hulluna :-) .
Urakoitsijan lähes kaikkien nais-asiakkaiden tilanne on sama -
naiset innoissaan, tekeviä ja panostavia, ja miehet eivät
halua laittaa rikkaa ristiin näiden vinojen ja väkkyröiden
talojen eteen. Miksi? Tämäkin nais-asiakas totesi että
urakoitsija tulisi varmasti hyvin juttuun myös miesten kanssa.
"Vaan mitäpä häntä enää niiden kanssa jakamaan", totesin minä.
:-D




 Betonisen sokkelin kohdalla on maakellari. Betonin päällä
maata pötkötti pitkä laho hirsi, täysin tomuna.


Säätämistä riitti, mutta lopputulos moitteeton.




 
 Uutta tippalistaa ja paneloitia talo sai myös.


Tässä kohtaa taisin jo liikuttua hiukan. Huikeeta nähdä miten
talo herää henkiin...! Muutokset on hurjia, se kolahtaa niin
kun kohta joska on kulkenut iät ja ajat, saakin lisää ryhtiä!
WOU. Olen NIIN otettu!

Yläkerran portaiden alla oli komero, varastotila. Jo pienenä
pelkäsin hakea sieltä mitään, se oli pimeä ja outo, eikä siellä ollut
valoa, taskulampun valossa kaikki näytti entistäkin pelottavammalta.
Tämä vuonna, 82-vuotiaana äitini tunnisti myös aina pelänneensä
tätä komeroa! Se hyllyillä oli edelleen äidinäitini sinne varastoimaa
tavaraa, vanha joulutähti hellissä kääreissä, miesten hattu varmasti
1930-luvulta, enkelikello ja sellaista. Maitotonkkia joilla naapurista
haettiin maito suoramyyntinä. Pääsiäis- ja joulukoristeita. 1960-luvun imuri.
Vanhoja sadetakkeja. OMG.




 Kippas kappas.
Hetkinen vain, ja tämä komero sai lähteä.


Komero tyhjetyi...



 Siistiä. Moitteetonta.

Portaiden alustan vasemaan puolen kapean seinän takana on nykyinen wc,
kapea ja karu huone jossa on pelkkä pytty ja vesiliitännät, käynti vessaan
eteisestä. Vesiliitäntä on useasti jäätynyt ja rikkoutunut, valuttaen vesiä
lattian läpi kellariin. Eli täältä on odotettavissa myös pommia, toivottavasti
ei pahaa sellaista!
Keväällä tuo kapeakin seinä puretaan ja tähän tulee uusi kylpyhuone.
Yksityiskohdat vielä auki, tai liikkuvia sanotaan, mutta kaikki
etenee hienosti. Jatkossa käynti on tästä, eteen tietenkin väliseinä
ja ovi. Talven aikana metsästän lavuaaria, pyttyä, ja suihkukaappia,
lattialaatat on jo valittu - en koskaan ole ollut talven ja kaamoksen
intohimoinen ystävä mutta nyt toivon että se menisi pikavauhtia ohi!

Tähän päättyy tämänvuotiset työt talolla.
- Kunnes jälleen tapaamme!
 


lauantai 24. lokakuuta 2015

2015 yhteenvetoa ja 2016 suunnitelmia



Aika kulkee. Ihan pian on vuosi siitä kun löysin urakoitsijani talolle.
Sattumalta, netistä, kaikkien niiden puoskareiden keskeltä.
Teimme suunnitelmia, jotka polkaistiin käyntiin maaliskuussa
kuluvaa vuotta. Alku-into ei ole laantunut miksikään, olen oppinut
paljon vanhoista taloista, imenyt tietoa ja vähintäänkin yhtä
paljon fiilistellyt nousevia aurinkoja ja
mielessä polttavia tulevia suunnitelmia.
 Talo on muodostunut valtavaksi henkireiäksi oman elämän
haasteiden keskellä, on ollut terapeuttista hoivata vanhaa ja
nähdä miten talon henki palaa ja sen sydän sykkii vahvana
hilseilevän maalin alla....

Jotakin hapuilevasta työnjohdosta huolimatta saatu aikaiseksi.
Koko eteläpääty avattu, panelointi uusittu, kengitetty
hirsihelmaa ehkä reilun 10 metrin verran, uusittu helmoja
ja kulmia, entisöity 4 ikkunaa, tehty vale-ikkuna, kuorittu
maata alimpien hirsien edestä, uusittu verannan panelointia,
putsattu verannan muovimaaleja, tehty raput, kuunneltu
katto-miesten näkemyksiä, kunnostettu liiteri uudella
katolla ja poistaen kaikki mätä sisältä... 
Oma mies saa irtopisteitä; ulkorakennuksen jatko-aika on turvattu
ja se puolustaa tontin rajoja entistä vahvempana.
Urakoitsija saa irtopisteitä; hänen asenteensa on ehtymättömän
positiivinen ja kannustava, tapa jolla hän on ottanut talon omakseen,työmaakseen,
ja kuuntelee tauhkoamistani ja ohjaa tekemistä ansaitsisi mitalin.

Tilan omistajuus - ennakkoperinnöt, lahjat ja osuuksien myynti -
on aktiivisena pöydällä, mutta siltikin teen jo suunnitelmia tulevaan kevääseen.
Istuimme alas urakoitsijan kanssa ja pohdimme tulevaa.
Kevään työt aloitetaan ajoissa, hänelle on tulossa erittäin kiireinen
työvuosi. Ja minullakin paljon teetettävää.

Työlista kevääseen 2016 näyttäisi suurin piirtein tältä;
1) katto - lopultakin katon kuntoonlaitto. Pari pientä reikää ja yksi 3cm
halkeama jalkarännissä massataan, pinta hiekkapuhalletaan ja maalataan.
Katon uusi väri musta. Piippuhattu toiselle piipulle.
2) Pihan pihan puoleisen päädyn sala-ojitus - sen jälkeen pääsee pihan muokkaamaan
haluamakseen ja kasvattamaan nurmea.
3) saliin uusi pönttöuuni. Lasiluukuilla :-)
4) ulkolaudoitus - vaihdettavat seinäpanelit ja helmalaudoitus
5) wc - karusta vain vessanpöntön käsittävästä ahtaasta veskistä
kylpyhuoneeksi jossa suihkukaappi, pesukone, lavuaari ja pöytätaso
pöntön lisäksi. Ja taivaalliset marokkolaiset laatat, ja lattialämmitys.

 Oikein odotan välillä että kyllä huimaus kohta alkaa,
tärinä ja jännitys tulevasta. Mutta kun ei. Zen asuu
kanssani, olo on tyyni ja rauhallinen, talo on matkalla
 kohti ansaitsemaansa kauneutta, pelastan vanhan talon
 ja lapsuuteni muistot siinä samalla.
Ei epäröintiä.

 Eihän tällaisia taloja enää tehdä.

Joku sanoi niin osuvasti; jos haluat ostaa 100-vuotiaan talon,
 on se toimitusaika 100 vuotta. Oletko valmis odottamaan?
 Tämä lähes, ehkä 100-vuotias helmi seisoo odottavana edessäni. Nyt.

 Koska urakoitsijan keväästä on tulossa erittäin kiireinen,
 muutamia kevään töitä tehdään pois alta jo  marraskuussa.
 Vai "vielä" marraskuussa...?
Asiat etenevät. Huikeeta!

 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
ilossa ja kiitollisuudessa,
minä. :-)







torstai 22. lokakuuta 2015

Portaat


 


Talon pääsisäänkäynnin edessä oli naapurin rekkakuskin aikoinaan rakentama rappuralli.
Se sai kyytiä kun talon helmoja tarkistettiin, ja tarvittavia kengityksiä tehtiin.


 
Äitini, yli 80-vuotta, kyllä silminnähtävästi nautti hämmästyttäessään sukulaisia
kertomalla kesäjuhlissa miten hän ensimmäistä kertaa elämänsä aikana konttasi kotiin...
Niin, portaat olivat poissa oven edestä koko kesän, ja hypimme ja loikimme
sisään ja ulos erilaisten huojuvien jakkaroiden ja kivien päältä!
Oli aika tilata uudet raput.



Komiaan taloon kuuluu komiat raput.
Puoliksi leikilläni visioin täydellisiä portaita joissa isolta tasanteelta
laskeutuu porrasaskelmia kolmeen eri suuntaan, ja portaiden kulmat
on sahattu kauniisti jiiriin.
Helppo homma, sanoi urakoitsija.
Haluatko tasanteeseen timanttileikkauksen? Näyttäisi paremmalta?
 
...Joo, ehkä...? hmmm.....
 
Näin näistä rapuista painajaistakin.
En muista enää unen yksityiskohtia mutta paniikissa toistin itselleni
miten edes kuvittelin että rappuja voi tilata ilman piirrosta, ne
olivat aivan kamalat! Uni ei ollut kuitenkaan enneuni :-)



 
Nämä portaat halusin maalattua puuta, urakoitsija päätyi kuuseen.
Portaiden väriksi tulee sama väri kuin sokkeliin sitten joskus,
tumma harmaa, nyt portaissa pelkkä pohjamaali.
Urakoitsija teki raput pajallaan ja asennus paikan päällä.
Sain kuvan työpäivän aikana kännykkään ja olin kyllä
taas niin myytyä lopputulokseen ettei mitään rajaa. Kyllä "oikeat"
kauniit portaat ovat sentään jotakin!
 
Ajatusvirhe puikahti kuitenkin mukaan, olin päässäni ajatellut ylimmän
tasanteen 30cm leveämmäksi mutta suunnitelmaa oli "muokattu" koska
muuten porrasaskelmat olisivat levinneet huikeasti talon eteen...
Näin kuulemma parempi.
 
Hyvät portaista tulikin.

Nyt talolla on portaiden osalta arvoisensa sisäänkäynti.
Me - happy.
:-)