Marraskuu - vuoden viimeiset työt

 

 

Tulevaa keväistä työruuhkaa puretaan edeltäkäsin jo marraskuussa,

niiltä osin kuin se on mahdollista ja järkevää.

 

 

Ulkolaudoituksen tsekkaamista ympäri talon jatkettiin vielä,

ja - BINGO - maakellarin betoniseinän kohdalta löytyi pitkä laho.

Kengitykseen. Tippalistaa uusittiin, ja osaa paneloinnista.

Tulevalle uudelle märkätilalle purettiin vanhaa komeroa

rappujen alta - täältä löytyi erittäin vanhaa, komeaa tapettia!

Talteen. Talon toinen piippu sai hatun päähänsä. Uutta
märkätilaa/vessaa/kylpyhuonetta pohjustettiin purkamalla
sille varattu tila - vanha komero yläkerran portaiden alta.

 

Eihän tälläinen toimisi ikinä; toiselta paikkakunnalta käsin

vanhan talon remontin kontrollointi - ilman luotto-urakoitsijaa.
Niin monet kerrat kuulee pettymyksen ja pahimmassa tapauksessa
taloudellisen menetyksen tuottavista urakoitsijoista, on siinäkin
mielessä ilo löytää urakoitsija jonka kanssa kaikki toimii.
Fantastisesti.

Mulla oli ilo törmätä myös urakoitisijani toiseen asiakkaaseen,
ja hetki rupateltuani huomasimme että voisimme perustaa jengin.
Myös hänen oma mies ja lähipiiri pitää vanhaan taloon
kajahtanutta lähinnä hulluna :-) .
Urakoitsijan lähes kaikkien nais-asiakkaiden tilanne on sama -
naiset innoissaan, tekeviä ja panostavia, ja miehet eivät
halua laittaa rikkaa ristiin näiden vinojen ja väkkyröiden
talojen eteen. Miksi? Tämäkin nais-asiakas totesi että
urakoitsija tulisi varmasti hyvin juttuun myös miesten kanssa.
"Vaan mitäpä häntä enää niiden kanssa jakamaan", totesin minä.
:-D

 Betonisen sokkelin kohdalla on maakellari. Betonin päällä
maata pötkötti pitkä laho hirsi, täysin tomuna.

Säätämistä riitti, mutta lopputulos moitteeton.

 

 Uutta tippalistaa ja paneloitia talo sai myös.

Tässä kohtaa taisin jo liikuttua hiukan. Huikeeta nähdä miten
talo herää henkiin...! Muutokset on hurjia, se kolahtaa niin
kun kohta joska on kulkenut iät ja ajat, saakin lisää ryhtiä!
WOU. Olen NIIN otettu!

Yläkerran portaiden alla oli komero, varastotila. Jo pienenä
pelkäsin hakea sieltä mitään, se oli pimeä ja outo, eikä siellä ollut
valoa, taskulampun valossa kaikki näytti entistäkin pelottavammalta.
Tämä vuonna, 82-vuotiaana äitini tunnisti myös aina pelänneensä
tätä komeroa! Se hyllyillä oli edelleen äidinäitini sinne varastoimaa
tavaraa, vanha joulutähti hellissä kääreissä, miesten hattu varmasti
1930-luvulta, enkelikello ja sellaista. Maitotonkkia joilla naapurista
haettiin maito suoramyyntinä. Pääsiäis- ja joulukoristeita. 1960-luvun imuri.
Vanhoja sadetakkeja. OMG.

 Kippas kappas.
Hetkinen vain, ja tämä komero sai lähteä.

Komero tyhjetyi...

 Siistiä. Moitteetonta.

Portaiden alustan vasemaan puolen kapean seinän takana on nykyinen wc,
kapea ja karu huone jossa on pelkkä pytty ja vesiliitännät, käynti vessaan
eteisestä. Vesiliitäntä on useasti jäätynyt ja rikkoutunut, valuttaen vesiä
lattian läpi kellariin. Eli täältä on odotettavissa myös pommia, toivottavasti
ei pahaa sellaista!
Keväällä tuo kapeakin seinä puretaan ja tähän tulee uusi kylpyhuone.
Yksityiskohdat vielä auki, tai liikkuvia sanotaan, mutta kaikki
etenee hienosti. Jatkossa käynti on tästä, eteen tietenkin väliseinä
ja ovi. Talven aikana metsästän lavuaaria, pyttyä, ja suihkukaappia,
lattialaatat on jo valittu - en koskaan ole ollut talven ja kaamoksen
intohimoinen ystävä mutta nyt toivon että se menisi pikavauhtia ohi!

Tähän päättyy tämänvuotiset työt talolla.
- Kunnes jälleen tapaamme!
 



2015 yhteenvetoa ja 2016 suunnitelmia

Aika kulkee. Ihan pian on vuosi siitä kun löysin urakoitsijani talolle.

Sattumalta, netistä, kaikkien niiden puoskareiden keskeltä.

Teimme suunnitelmia, jotka polkaistiin käyntiin maaliskuussa

kuluvaa vuotta. Alku-into ei ole laantunut miksikään, olen oppinut

paljon vanhoista taloista, imenyt tietoa ja vähintäänkin yhtä

paljon fiilistellyt nousevia aurinkoja ja
mielessä polttavia tulevia suunnitelmia.

 Talo on muodostunut valtavaksi henkireiäksi oman elämän

haasteiden keskellä, on ollut terapeuttista hoivata vanhaa ja

nähdä miten talon henki palaa ja sen sydän sykkii vahvana

hilseilevän maalin alla....

Jotakin hapuilevasta työnjohdosta huolimatta saatu aikaiseksi.
Koko eteläpääty avattu, panelointi uusittu, kengitetty
hirsihelmaa ehkä reilun 10 metrin verran, uusittu helmoja
ja kulmia, entisöity 4 ikkunaa, tehty vale-ikkuna, kuorittu
maata alimpien hirsien edestä, uusittu verannan panelointia,
putsattu verannan muovimaaleja, tehty raput, kuunneltu
katto-miesten näkemyksiä, kunnostettu liiteri uudella
katolla ja poistaen kaikki mätä sisältä... 

Oma mies saa irtopisteitä; ulkorakennuksen jatko-aika on turvattu

ja se puolustaa tontin rajoja entistä vahvempana.

Urakoitsija saa irtopisteitä; hänen asenteensa on ehtymättömän

positiivinen ja kannustava, tapa jolla hän on ottanut talon omakseen,työmaakseen,
ja kuuntelee tauhkoamistani ja ohjaa tekemistä ansaitsisi mitalin.

Tilan omistajuus - ennakkoperinnöt, lahjat ja osuuksien myynti -
on aktiivisena pöydällä, mutta siltikin teen jo suunnitelmia tulevaan kevääseen.
Istuimme alas urakoitsijan kanssa ja pohdimme tulevaa.
Kevään työt aloitetaan ajoissa, hänelle on tulossa erittäin kiireinen
työvuosi. Ja minullakin paljon teetettävää.

Työlista kevääseen 2016 näyttäisi suurin piirtein tältä;
1) katto - lopultakin katon kuntoonlaitto. Pari pientä reikää ja yksi 3cm
halkeama jalkarännissä massataan, pinta hiekkapuhalletaan ja maalataan.
Katon uusi väri musta. Piippuhattu toiselle piipulle.
2) Pihan pihan puoleisen päädyn sala-ojitus - sen jälkeen pääsee pihan muokkaamaan
haluamakseen ja kasvattamaan nurmea.
3) saliin uusi pönttöuuni. Lasiluukuilla :-)
4) ulkolaudoitus - vaihdettavat seinäpanelit ja helmalaudoitus
5) wc - karusta vain vessanpöntön käsittävästä ahtaasta veskistä
kylpyhuoneeksi jossa suihkukaappi, pesukone, lavuaari ja pöytätaso
pöntön lisäksi. Ja taivaalliset marokkolaiset laatat, ja lattialämmitys.

 Oikein odotan välillä että kyllä huimaus kohta alkaa,
tärinä ja jännitys tulevasta. Mutta kun ei. Zen asuu
kanssani, olo on tyyni ja rauhallinen, talo on matkalla
 kohti ansaitsemaansa kauneutta, pelastan vanhan talon
 ja lapsuuteni muistot siinä samalla.
Ei epäröintiä.

 Eihän tällaisia taloja enää tehdä.

Joku sanoi niin osuvasti; jos haluat ostaa 100-vuotiaan talon,

 on se toimitusaika 100 vuotta. Oletko valmis odottamaan?
 Tämä lähes, ehkä 100-vuotias helmi seisoo odottavana edessäni. Nyt.

 Koska urakoitsijan keväästä on tulossa erittäin kiireinen,

 muutamia kevään töitä tehdään pois alta jo  marraskuussa.

 Vai "vielä" marraskuussa...?

Asiat etenevät. Huikeeta!

 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,

ilossa ja kiitollisuudessa,

minä. :-)

Portaat

 

Talon pääsisäänkäynnin edessä oli naapurin rekkakuskin aikoinaan rakentama rappuralli.

Se sai kyytiä kun talon helmoja tarkistettiin, ja tarvittavia kengityksiä tehtiin.

 

Äitini, yli 80-vuotta, kyllä silminnähtävästi nautti hämmästyttäessään sukulaisia

kertomalla kesäjuhlissa miten hän ensimmäistä kertaa elämänsä aikana konttasi kotiin...

Niin, portaat olivat poissa oven edestä koko kesän, ja hypimme ja loikimme

sisään ja ulos erilaisten huojuvien jakkaroiden ja kivien päältä!

Oli aika tilata uudet raput.

Komiaan taloon kuuluu komiat raput.

Puoliksi leikilläni visioin täydellisiä portaita joissa isolta tasanteelta

laskeutuu porrasaskelmia kolmeen eri suuntaan, ja portaiden kulmat

on sahattu kauniisti jiiriin.

Helppo homma, sanoi urakoitsija.

Haluatko tasanteeseen timanttileikkauksen? Näyttäisi paremmalta?

 

...Joo, ehkä...? hmmm.....

 

Näin näistä rapuista painajaistakin.

En muista enää unen yksityiskohtia mutta paniikissa toistin itselleni

miten edes kuvittelin että rappuja voi tilata ilman piirrosta, ne

olivat aivan kamalat! Uni ei ollut kuitenkaan enneuni :-)

 

Nämä portaat halusin maalattua puuta, urakoitsija päätyi kuuseen.

Portaiden väriksi tulee sama väri kuin sokkeliin sitten joskus,

tumma harmaa, nyt portaissa pelkkä pohjamaali.

Urakoitsija teki raput pajallaan ja asennus paikan päällä.

Sain kuvan työpäivän aikana kännykkään ja olin kyllä

taas niin myytyä lopputulokseen ettei mitään rajaa. Kyllä "oikeat"

kauniit portaat ovat sentään jotakin!

 

Ajatusvirhe puikahti kuitenkin mukaan, olin päässäni ajatellut ylimmän

tasanteen 30cm leveämmäksi mutta suunnitelmaa oli "muokattu" koska

muuten porrasaskelmat olisivat levinneet huikeasti talon eteen...

Näin kuulemma parempi.

 

Hyvät portaista tulikin.

Nyt talolla on portaiden osalta arvoisensa sisäänkäynti.
Me - happy.
:-) 

 

 

 

 

 



Liiteri luo nahkansa

  

Liiterin säilyttäminen oli täysin selvää jo pitkään.
Minulle. :-)

Tiellä oli kuitenkin hidasteita; huhtikuussa kysyin jo yhdeltä puumieheltä

näkemystä, arviota ja tarjousta. Tarjousta ei koskaan tullut. Kesän kynnyksellä vein

"oman urakoitsijani" talolta liiteriin ja sain hinta-arvion - miten purkaminen

voi olla niin hinnakasta (little did I know!)! Jätin asian kuin märän lapasen kädestä.

Heinäkuussa otin uudelleen yhteyttä huhtikuiseen puumieheen, kävi taas paikalla,

puhui kuin papupata, lupasi tarjouksen jota ei taaskaan koskaan tullut. Epätoivon

haiseva hiki nousi jo otsalle, muistin elävästi miten vaikeaa kaikki i alun alkujaankin...

No, kun tarpeeksi pitkään huokailee kotona, alkaa vuoretkin siirtyä.
Minua kyllä kehotettiin harkitsemaan liiterin puolittamista,
pienempää ulkorakennusta, mihin noi suurta edes tarvitsee.
Mutta pidin pintani, vaikka kyllä itsekin epäilin olinko hullu
kun haluan puoli-lahon liitrin väkisin säilyttää...

Ystävien kautta muistin ahkeran työmiehen, hänelle sopi paremmin kuin hyvin

pieni urakka.
Oma mies ja työmies kävivät liiteriä hämmästelemässä, ja sen jälkeen
rakennusmestari-ystävä halusi omalta osaltaan vielä varmistaa tekemisiä,
ja yhtenä arki-iltana ajetiin taas liiterille. Vaikka aina tuli
nytkähdyksiä asiassa eteenpäin, jouduin taistelemaan että sain
kärsivällisyyteni riittämään kun tarkkoja aloituspäiviä ei vaan sovittu...

Yllätyksekseni erään työpäivän jälkeen kuulin kotona että oma mies oli kaverinsa

käynyt jo kaatamassa saunan piipun. Into alkoi pulpahdella pintaan.

Seuraavaksi oma mies otti urakan ja peräkärryn kanssa hilasi 380 vanhan ajan tiivistä

ja painavaa tiiltä - tai tiilenmujua - kaatopaikalle. Olisin kierrättänyt tiilet

mieluusti mutta kaikki tiilet olivat ihan päreinä ja tomuna, ei kierrätykseen kelpaavaa.

Näky oli lohduton.

Seuraavaksi oma mies purki mätää hirttä, ulkoseinää, saunan kalusteita, lattiaa,

kaikki tomuna. Aloin ymmärtää mikä purkamisessa maksaa - aikaa kuluu,

ja materiaalia vaan siirtyy rakennuksen sisältä läjään sen ulkopuolelle...
Oma mies teki hurjan työn.

Tässä oli ennen muinoin sauna...

Kaunis (!) vaaleansininen insuliittilevy koristaa seiniä, sen alla folio

ilmeisesti pitämässä lämmintä (ja kosteutta) sisällä, keltainen parru seinässä

lauteiden kiinnityslauta, kiuan asui betonikorokkseen päällä... Kattokin

jo siipeensä ottanut...

No, aikansa kun purkaa, pääsee vihdoin myös rakentamaan.

Nyt Hannes ja apumies astuivat kuvaan.

Ja alkoi tapahtumaan...

  

Kun pohjatyöt oli tehty hyvin, se viimeinen ja odotetuin silaus

- uusi peltikatto - tulikin sitten ravakasti. Ja siinä se oli, kaikki

kuutiot säilytettyinä, ryhdikkäänä rajalla. Pojat tukivat kaiken niin

hyvin ja perusteellisesti kulma- ja haararaudoilla, että äkisti alkoi tuntua

että tämä liiteri taitaa olla viimeisenä tontilla pystyssä... sitten

vuosien ja vuosien päästä!

Että ihminen voi olla iloinen!

Vanhaa 1980-luvulla toimintansa lopettanutta ulkohuusia purkaessa

löytyi viesti menneisyydestä :-)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :-)

Lasiveranta

 

 

 

Kesän alussa oli vielä arvoitus miten paljon tulisin olemaan huvilalla

ja tekemään hommia. Kaikki oli auki. Muttei ollut tietenkään myöskään

mitään aikataulu- tms paineita. Yksi omalla "lautasellani" olevia duuneja

oli lasiverannan oranssin muovimaalin poisto - jotta nähdään mahdolliset

olemassa-olevat vauriot ja estetään lisävaurioiden tulo.

 

Homma alkoi ihan mukavasti, samana päivänä urakoitsija oli talolla

ikkunoiden laitossa, ja opasti mulle kädestä pitäen maalinpoiston parhaat

niksit, ja kävi välillä tsekkaamassa joko putosin jakkaralta ja mursin lonkkani.

:-)

 

Verannan itä-kulma on kärsinyt joskus vuotaneesta katosta, en tiedä vielä mitä sille

tehdään. Muuten tiukkasyinen, vanha puu oli ylättävänkin hyvässä kuosissa.

Täytyy kyllä sanoa että jos tästä maalinpoistosta olisi joutunut maksamaan,

en olisi itseäni palkannut! Liian raisua työkalujen käyttöä, ei riittävästä herkkyydestä

tietoakaan, välillä lenteli maalinpurujen kanssa puusäleet. Huh huh.

Mutta mitään ei opi jos ei tee.

 

 

   



 

 

 

 

Tein myös löydön verannan vanhoihin väreihin. Oranssin maalin alla

oli vedenvihreä kaunis maali, ja nurkasta insuliittilevyjen alta paljastui

vihreä puupaneeli! On vielä arvoitus onko kaikkien insuliittilevyjen alla

puupaneeli, ja jos on niin missä kunnossa, mutta aivan huikea löytö!

Piti oikein keskittyä että jatkoin maalinpoistoa enkä alkanut tapojeni

mukaan rönsyilemään ja repimään insuliittilevyjä - niiden aikakin tulee...



Puuliiteri

 

Vanha ulkorakennus tontin laidalla on kätkenyt

sisäänsä saunan, läävän ja puuliiterin. Läävähän tarkoittaa

kotieläinsuojaa, synonyymi pihatolle, ometalle ja navetalle,

ja joskus ammoisina aikoina siellä onkin lampaita pidetty. Sittemmin

läävä oli työhuone ruuvipenkkeineen, tärpätti-kaappeineen, sahoineen

ja työkaluineen. Sen tuoksu oli aivan omansa, hyvä "työ-rasvan" ja

ties minkä tuoksu, jonka tiivis ovi piti elossa ja jota monesti hiivin

vain tuoksuttelemaan.

Liiteri on rakennettu 1920-luvun lopulla, ja sen paikka tontilla

on varsin strateginen - tontti-lohkomisen jäljiltä uusi tonttiraja menee

vajaan metrin päässä liiteristä, vanhan rakennuksen saa siihen jättää

mutta uudelle ei koskaan enää samalle paikalle saisi rakennuslupaa.

 

 

 

Liiterin kunto nyt on surkea. Saunan piippu on romahtanut ja sen mukana

osa kattoa. Huopakatto on vuotanut, ja osia vanhasta pärekatosta sen alla on märkää.

Sauna ja läävä ovat hirsikehikossa ja kaikki hirret ovat lahonneet maan tomuksi.

85% kattotuoleista on poikki eli katto romahtaisi tulevan talven lumien alla - vaikka

lunta tulisikin vain vähän. Puuliiterin puoli rakennuksesta on kuivaa, tanakkaa laudotusta,

se saa jäädä, ja taitaa tällä haavaa pitääkin rakennusta tolpillaan.

Nyt on viimeinen hetki pelastaa iso, suuren kuutiomäärän oiva

näkösuoja naapurustoon.

 

Eli töihin.

 

 

Pihanpuoleinen sivu ei kerro kaikkea.

Vasemalla ovet puuliiteriin, oikealla sauna-läävä -yhdistelmään,

ikkunat saunan vanhaan pukeutumishuoneeseen.

 

 

 

....ja "paraatipuoli" naapureihin päin... Saunan piippu on tässä kohtaa jo

kaadettu ja purkujäte viety kaatopaikalle. 380 tiiltä :-)

 Tiilet olivat niin muruina ettei niistä ollut enää kierrätyskäyttöön.

Erillinen "pömpeli" on vanha huussi, joka puretaan kokonaan.

 

Avonaisesta seinästä  pääsisi halutessaan nyt helposti

ylisille, saunaan ja läävään... Huikea näkymä.

 

 

Puuliiterin puolen seinät ovat pystyssä ja yhtenä kappaleena,

mutta kattotuolit poikki, ja huopa vuotanut.

 

Tänä syksynä vielä rakennukseen asennetaan uusi katto, ja seinä

laudoitetaan umpeen. Eli yksi suuri yhtenäinen tila, johon voi

sitten puuliiterin lisäksi tehdä vaikka mitä. Kuutiot säilyvät, katto

tulee yhtä korkeana ja komeana kuin on ollutkin. Se rajaa tontin

luonnollisella ja hyvällä tavalla.

 

 

 

 

 

 

 

Kaappi

 

Kukapa ei olisi joskus uneksinut vanhan ajan suuresta vaatekaapista?

Minä! Todellakin!

 

Pyysin purettavaksi perä-kammarin (makuuhuoneen)

vanhan kiinteäksi tehdyn komeron, jossa pidettiin

liinavaatteita, aamutakkeja, villasukkia ja sellaista.

Ajan henkeen kaapin sisäseinät ja hyllyt olivat - ah, niin muodikasta

ja helppohoitoista insuliittilevyä. Sekin kuitenkin n. 60 vuodessa

kuoleentuu, hyllyt kääntyvät mutkalle, ja eihän se nyt ihan

kaunein mahdolinen sisustuslevykään ole... Urakoitsija oli ripeä ja

tehtäväksiannostani 20min päästä laittoi kuvan että se on nyt

nurin eikä päätöstä voi perua.

:-)

Mihin kaikki se tavara nyt?!

 

 

 

Löysin jonkin ajan päästä sattuman kaupalla taivaallisen vanhan vaatekaapin

aivan taivaallisen edulliseen (=sikahalpa) hintaan, miten mulle VOI käydä

näin mieletön pulla!

 

Alkoi huikea kaapin siirto. Sain mieheni apuun, lähdimme Helsinkiin 60km

matkan tekoon peräkärryn kanssa eräänä lauantaina. Körö körö.

Miehen serkku oli paikalla jo kantoapuna. Auto peräkärryineen

aina haaste ydinkeskustassa, mutta onnistuimme.

Mieheni näki jo ulko-ovelta että "eihän toi mahdu meidän peräkärryyn!"

Kaappi oli liian leveä, ja vaikka olisimme laittaneet sen lappeeltaan,

olisi Helsinkiin pitänyt tehdä 2 reissua koska kärryssä oli sen kuomu

mukana... Mieheni oli tosi iloinen - ja eihän minulla ollut tietenkään

mitään mittoja - eikö peräkärryihin yleensä vaan mahdu kaikki?

No ei.

Ja kaappi oli 4. kerroksessa, ei mahdu hissiin, ja muutossa sitä toi

nykyiseen asuntoon 4 miestä liinoilla....

"Täytyy palata asiaan, kiitos - JA ANTTEKSI"

 

Kotimatkan ajan mieheni jaksoi ihmetellä "miten ihmiselle ei voi

kelvata uusi kaappi, vaan pitää noita vanhoja vinoja rahjuja kerätä!?"

Niin, mutta kun uusi ei oikeaasti kelpaa...

 

Nuolin haavoja pari päivää ja uusi yritys. 4 miestä ja Transitti.

Minä jäin kotiin. Heh.

 

Kaappi-kaunokainen pääsi meille kotiin, autokatokseen, ja muutti

sitten vihdoinkin heinäkussa huvilalle. Se on kuin paikalleen tehty,

kuin aina siinä ollut. Täydellinen!

 

 

 

 

 



Välitilinteko

 

Kesä meni menojaan, elokuu alkoi ja huomaan

että muistiinpanos ovat jääneet vähälle....

Tilanne on korjattava.

 

 

Ensimmäinen kesä takana tässä polttavassa talo-huumassa.

Siitä muodostui kuitenkin hiukan erilainen kuin kuvittelin.

Pidin piiitkän kesäloman, mutta kesä oli viileä (=kylmä)

ja tuntui että talokin pysyi viileän kosteana eikä houkutellut

pitkiin oleiluihin. Asioita saatiin kuitenkin tapahtumaan.

Eikä polte ole kaikonnut... :-)

 

Keväällä vielä entisöidyssä eteläpäädyssä oli levyt ikkunoissa.

Juhannuksen jälkeen oli se ilon päivä kun 3 entisöityä ikkunaa

tuotiin paikalle, ja valkeus tuli takaisin taloon!

Miten kiiltävää ja kirkasta, tasaista valkoista maalipintaa...

Kitin jämiä oli työlästä rapsutella pois, mutta onnistui!

Lukuunottamatta ylintä ikkunaruutua johon tikkaani eivät

yltäneet, mutta ei huolta niistäkään.

 

 

 

Tästä lähdettiin...

 

 

SimsalaBIM - raikkaus ja valo tulvi taloon!

(+14C ja tuulista - hyrrrrr)

 

 

 

Ikkunoiden sovitus oma leikkinsä...

 

 

 

Ja jokaikinen kerta huokaan kun katson päätyä uudessa pohjamaalissa,

puhtaan valkoisissa pokissa ja karmeissa....

 

Jos epätoivon hetkiä tulee - ja niitä varmasti tulee,

ei tarvitse kuin tulla tämän päädyn ääreen ja usko palaa

jyristen kuin kesä-ukkonen!

Ei ole sattumaa että aurinkotuolit ja päiväkahvipöydät

ovat löytäneet paikkansa vanhan ison vaahteran alta

tämän päädyn vierestä...

 

Talosta tulee NIIN UPEA HUVILA!

 

Lisäksi paikoileen pääsi vain enää pyhälle hengellä koossa pysynyt lyhty-ikkuna,

se tehtiin kokonaan uusiksi vanhojen mittojen mukaan, se ei

valitettavasti ollut enää pelastettavissa. Lyhty-ikkunan puitteet

olivat ennen tiilenpunaiset, ja nyt se pääsi aivan uuteen eloon

kun valkoiset puitteet kirkastivat sen olemassaolon.