Kesä alkaa näkyä...

 

 

Katse on ollut niin tiiviisti laudoissa ja rakenteissa,

että in unohtua mikä maaginen ihana vuodenaika onkaan taas jo alkamassa!

 

Vuorenkilvet on ensimmäisiä,

 

 

muutamia narsissejakin löytyy penkistä,

unikon ihanat karvaiset nuput nuokkuvat jo suurina...

 

..ja enää pieni hetki kun omenankukat avautuvat,

lempikukkani - herkkä, yksinkertainen, hetken lumo...

 



Vessa, vol 2

 

 

Tiistaina tuli imu-auto imuroimaan vessan lattian ja

vinttihuoneen yläkaton eristepurut.

Paikallisella toimijalla mukavat heput ja asiallinen toiminta.

 

 

 

Hommat aloitettiin vessan lattiasta. Eristeen paksuus,

tai oikeammin vähyys, herätti mielenkiintoa, ei ihme että

toinen eteinen oli aina niin kylmä. Lattiavetoa on yritetty

ehkäistä erilaisilla levyillä alhaalta, kellarista, käsin.

Alimpien lattialautojen päällä oli vain voimapaperi,

sitten purut, 20-30cm, ja lattialaudat sen päällä.

Puruista ei löytynyt aarteita :-)

 

 

Vesipisteen kohdalta oli arvattavissakin että lattia on laho. Ja se oli.

Lattialaudat, eristeen - styroksit ja villat, noukittiin ylös, kellarin

maapohjaan saakka.

 

 

Vinttihuoneen imurointia varten päätyyn sahattiin pieni

luukku, 30x30cm, josta imu-putki sisään.

 

 

Vinttihuoneen katto roikkui, ja nopeammin ja pienemmällä työmäärällä

eli halvemmalla sinne asennettiin vanhan panelin päälle koolausten

avulla uusi paneeli. Valmista tuli.

 

 

 

 

What a day.

 

- Olikin muuten tosi kaunis päivä, naputtelin vähän duunijuttuja

puutarhassa, vaikka allergia vaivasi niin mieli oli kirkas ja selkeä :-)

 

 

 

 Lisäksi kilkuteltiin verannan ala-paneleita uuteen uskoon.

 

 

Vanhalle emännälle asennettiin kaide portaiden käynnin helpottamiseksi.

 

 

 

Juuri kun tekijät olivat poistumassa tontilta, tuli katto-Heikki

pakullaan vastaan  - kävivät urakoitsijan kanssa tsekkaamassa

katon, saan tarjouksen ja mahdollisen aikataulun katon hiekka-

puhallukselle, reikien (2) massaukselle ja maalaukselle.

 

Hyvä päivä.

 

 



Vessa, vol 1

Vapun jälkeisellä viikolla urakoitsija pääsi minun huvilalleni.

Naula oli lävistänyt kämmenensä kaatumisessa edellisenä päivänä, mutta töihin ruvettiin silti.

Työlistalla uusi vessa.

Aikaisempi vessa oli rakennettu (kyseenalaisesti ja vähintäänkin persoonallisesti)

entiseen kylmäkomeroon, jossa säilytettiin joitakin ruokatavaroita, isoimpia

vateja ja kettiloita jne. Uudistus oli 80-luvun alkupuolelta, ja mallia KARU.

Takaseinän takana on "toinen eteinen", ja portaiden alle jo aikaisempina 

vuosikymmeninä rakennettu komero.

Todella karua.

Vessa purettiin, suunnitelman mukaan järjestys vaihtuu päikseen - vessan tilalle tulee

komero, väliseinä ja entisen komeron paikalle uusi vessa/ kylpyhuone.

Helpotus. Oikealla oleva hirsiseinä on täysin terve. Katto jo joskus vuotanut,

ja pelkään jatkuvasti sitä eteen tulevaa laho-pommia. Hirsiseinä on tarkoitus

jättää esiin. Vasemmalla oleva laidoitus sai minut hymyilemään, kierrätys

ei tosiaankaan ole mikään uusi juttu, sitä on aina osattu.

Komeroon haluan jättää esiin tätä vanhaa kierrätettyä panelointia. 

Se onnistuu koska komeroa ei eristetä, paitsi takaseinästä joka rakennetaan.

Seinälevyjen ja tapettikerrosten alta löytyi vanhaa,

luultavasti 1920-luvun alkuperäistä tapettia.

Yläkerran huoneen katto on saanut siipeensä, kattovuoto on kastellut

ja vääntänyt katon kieroksi (vaikea saada näkymään kuvassa vaikka katto oikeastaan

ihan roikkuu), katto sai uudet koolaukset, ja uusi panelointi ehkä ensi viikolla.

Vessan lattin ja yläkerran huoneen katon purut tulee imu-auto

imaisemaan ensi vikolla, sitten päästään rakentamaan.

Minä siirsin maata, keittiön seinän alahirsien edestä poistettua maata,

lapiolla ja kottikärryillä hiki päässä tontin rajalle penkereeksi. Vanha

emäntäkin oli mukana, silitti verhoja saliin. Koira vahti, ja oli

syödä urakoitsijan ja työmiehen.

Kroppa ja naama yhtä soikeena illalla nukkumaan :-)

 :-)