Marraskuu - vuoden viimeiset työt

 

 

Tulevaa keväistä työruuhkaa puretaan edeltäkäsin jo marraskuussa,

niiltä osin kuin se on mahdollista ja järkevää.

 

 

Ulkolaudoituksen tsekkaamista ympäri talon jatkettiin vielä,

ja - BINGO - maakellarin betoniseinän kohdalta löytyi pitkä laho.

Kengitykseen. Tippalistaa uusittiin, ja osaa paneloinnista.

Tulevalle uudelle märkätilalle purettiin vanhaa komeroa

rappujen alta - täältä löytyi erittäin vanhaa, komeaa tapettia!

Talteen. Talon toinen piippu sai hatun päähänsä. Uutta
märkätilaa/vessaa/kylpyhuonetta pohjustettiin purkamalla
sille varattu tila - vanha komero yläkerran portaiden alta.

 

Eihän tälläinen toimisi ikinä; toiselta paikkakunnalta käsin

vanhan talon remontin kontrollointi - ilman luotto-urakoitsijaa.
Niin monet kerrat kuulee pettymyksen ja pahimmassa tapauksessa
taloudellisen menetyksen tuottavista urakoitsijoista, on siinäkin
mielessä ilo löytää urakoitsija jonka kanssa kaikki toimii.
Fantastisesti.

Mulla oli ilo törmätä myös urakoitisijani toiseen asiakkaaseen,
ja hetki rupateltuani huomasimme että voisimme perustaa jengin.
Myös hänen oma mies ja lähipiiri pitää vanhaan taloon
kajahtanutta lähinnä hulluna :-) .
Urakoitsijan lähes kaikkien nais-asiakkaiden tilanne on sama -
naiset innoissaan, tekeviä ja panostavia, ja miehet eivät
halua laittaa rikkaa ristiin näiden vinojen ja väkkyröiden
talojen eteen. Miksi? Tämäkin nais-asiakas totesi että
urakoitsija tulisi varmasti hyvin juttuun myös miesten kanssa.
"Vaan mitäpä häntä enää niiden kanssa jakamaan", totesin minä.
:-D

 Betonisen sokkelin kohdalla on maakellari. Betonin päällä
maata pötkötti pitkä laho hirsi, täysin tomuna.

Säätämistä riitti, mutta lopputulos moitteeton.

 

 Uutta tippalistaa ja paneloitia talo sai myös.

Tässä kohtaa taisin jo liikuttua hiukan. Huikeeta nähdä miten
talo herää henkiin...! Muutokset on hurjia, se kolahtaa niin
kun kohta joska on kulkenut iät ja ajat, saakin lisää ryhtiä!
WOU. Olen NIIN otettu!

Yläkerran portaiden alla oli komero, varastotila. Jo pienenä
pelkäsin hakea sieltä mitään, se oli pimeä ja outo, eikä siellä ollut
valoa, taskulampun valossa kaikki näytti entistäkin pelottavammalta.
Tämä vuonna, 82-vuotiaana äitini tunnisti myös aina pelänneensä
tätä komeroa! Se hyllyillä oli edelleen äidinäitini sinne varastoimaa
tavaraa, vanha joulutähti hellissä kääreissä, miesten hattu varmasti
1930-luvulta, enkelikello ja sellaista. Maitotonkkia joilla naapurista
haettiin maito suoramyyntinä. Pääsiäis- ja joulukoristeita. 1960-luvun imuri.
Vanhoja sadetakkeja. OMG.

 Kippas kappas.
Hetkinen vain, ja tämä komero sai lähteä.

Komero tyhjetyi...

 Siistiä. Moitteetonta.

Portaiden alustan vasemaan puolen kapean seinän takana on nykyinen wc,
kapea ja karu huone jossa on pelkkä pytty ja vesiliitännät, käynti vessaan
eteisestä. Vesiliitäntä on useasti jäätynyt ja rikkoutunut, valuttaen vesiä
lattian läpi kellariin. Eli täältä on odotettavissa myös pommia, toivottavasti
ei pahaa sellaista!
Keväällä tuo kapeakin seinä puretaan ja tähän tulee uusi kylpyhuone.
Yksityiskohdat vielä auki, tai liikkuvia sanotaan, mutta kaikki
etenee hienosti. Jatkossa käynti on tästä, eteen tietenkin väliseinä
ja ovi. Talven aikana metsästän lavuaaria, pyttyä, ja suihkukaappia,
lattialaatat on jo valittu - en koskaan ole ollut talven ja kaamoksen
intohimoinen ystävä mutta nyt toivon että se menisi pikavauhtia ohi!

Tähän päättyy tämänvuotiset työt talolla.
- Kunnes jälleen tapaamme!