Lasiveranta

 

 

 

Kesän alussa oli vielä arvoitus miten paljon tulisin olemaan huvilalla

ja tekemään hommia. Kaikki oli auki. Muttei ollut tietenkään myöskään

mitään aikataulu- tms paineita. Yksi omalla "lautasellani" olevia duuneja

oli lasiverannan oranssin muovimaalin poisto - jotta nähdään mahdolliset

olemassa-olevat vauriot ja estetään lisävaurioiden tulo.

 

Homma alkoi ihan mukavasti, samana päivänä urakoitsija oli talolla

ikkunoiden laitossa, ja opasti mulle kädestä pitäen maalinpoiston parhaat

niksit, ja kävi välillä tsekkaamassa joko putosin jakkaralta ja mursin lonkkani.

:-)

 

Verannan itä-kulma on kärsinyt joskus vuotaneesta katosta, en tiedä vielä mitä sille

tehdään. Muuten tiukkasyinen, vanha puu oli ylättävänkin hyvässä kuosissa.

Täytyy kyllä sanoa että jos tästä maalinpoistosta olisi joutunut maksamaan,

en olisi itseäni palkannut! Liian raisua työkalujen käyttöä, ei riittävästä herkkyydestä

tietoakaan, välillä lenteli maalinpurujen kanssa puusäleet. Huh huh.

Mutta mitään ei opi jos ei tee.

 

 

   



 

 

 

 

Tein myös löydön verannan vanhoihin väreihin. Oranssin maalin alla

oli vedenvihreä kaunis maali, ja nurkasta insuliittilevyjen alta paljastui

vihreä puupaneeli! On vielä arvoitus onko kaikkien insuliittilevyjen alla

puupaneeli, ja jos on niin missä kunnossa, mutta aivan huikea löytö!

Piti oikein keskittyä että jatkoin maalinpoistoa enkä alkanut tapojeni

mukaan rönsyilemään ja repimään insuliittilevyjä - niiden aikakin tulee...



Puuliiteri

 

Vanha ulkorakennus tontin laidalla on kätkenyt

sisäänsä saunan, läävän ja puuliiterin. Läävähän tarkoittaa

kotieläinsuojaa, synonyymi pihatolle, ometalle ja navetalle,

ja joskus ammoisina aikoina siellä onkin lampaita pidetty. Sittemmin

läävä oli työhuone ruuvipenkkeineen, tärpätti-kaappeineen, sahoineen

ja työkaluineen. Sen tuoksu oli aivan omansa, hyvä "työ-rasvan" ja

ties minkä tuoksu, jonka tiivis ovi piti elossa ja jota monesti hiivin

vain tuoksuttelemaan.

Liiteri on rakennettu 1920-luvun lopulla, ja sen paikka tontilla

on varsin strateginen - tontti-lohkomisen jäljiltä uusi tonttiraja menee

vajaan metrin päässä liiteristä, vanhan rakennuksen saa siihen jättää

mutta uudelle ei koskaan enää samalle paikalle saisi rakennuslupaa.

 

 

 

Liiterin kunto nyt on surkea. Saunan piippu on romahtanut ja sen mukana

osa kattoa. Huopakatto on vuotanut, ja osia vanhasta pärekatosta sen alla on märkää.

Sauna ja läävä ovat hirsikehikossa ja kaikki hirret ovat lahonneet maan tomuksi.

85% kattotuoleista on poikki eli katto romahtaisi tulevan talven lumien alla - vaikka

lunta tulisikin vain vähän. Puuliiterin puoli rakennuksesta on kuivaa, tanakkaa laudotusta,

se saa jäädä, ja taitaa tällä haavaa pitääkin rakennusta tolpillaan.

Nyt on viimeinen hetki pelastaa iso, suuren kuutiomäärän oiva

näkösuoja naapurustoon.

 

Eli töihin.

 

 

Pihanpuoleinen sivu ei kerro kaikkea.

Vasemalla ovet puuliiteriin, oikealla sauna-läävä -yhdistelmään,

ikkunat saunan vanhaan pukeutumishuoneeseen.

 

 

 

....ja "paraatipuoli" naapureihin päin... Saunan piippu on tässä kohtaa jo

kaadettu ja purkujäte viety kaatopaikalle. 380 tiiltä :-)

 Tiilet olivat niin muruina ettei niistä ollut enää kierrätyskäyttöön.

Erillinen "pömpeli" on vanha huussi, joka puretaan kokonaan.

 

Avonaisesta seinästä  pääsisi halutessaan nyt helposti

ylisille, saunaan ja läävään... Huikea näkymä.

 

 

Puuliiterin puolen seinät ovat pystyssä ja yhtenä kappaleena,

mutta kattotuolit poikki, ja huopa vuotanut.

 

Tänä syksynä vielä rakennukseen asennetaan uusi katto, ja seinä

laudoitetaan umpeen. Eli yksi suuri yhtenäinen tila, johon voi

sitten puuliiterin lisäksi tehdä vaikka mitä. Kuutiot säilyvät, katto

tulee yhtä korkeana ja komeana kuin on ollutkin. Se rajaa tontin

luonnollisella ja hyvällä tavalla.

 

 

 

 

 

 

 

Kaappi

 

Kukapa ei olisi joskus uneksinut vanhan ajan suuresta vaatekaapista?

Minä! Todellakin!

 

Pyysin purettavaksi perä-kammarin (makuuhuoneen)

vanhan kiinteäksi tehdyn komeron, jossa pidettiin

liinavaatteita, aamutakkeja, villasukkia ja sellaista.

Ajan henkeen kaapin sisäseinät ja hyllyt olivat - ah, niin muodikasta

ja helppohoitoista insuliittilevyä. Sekin kuitenkin n. 60 vuodessa

kuoleentuu, hyllyt kääntyvät mutkalle, ja eihän se nyt ihan

kaunein mahdolinen sisustuslevykään ole... Urakoitsija oli ripeä ja

tehtäväksiannostani 20min päästä laittoi kuvan että se on nyt

nurin eikä päätöstä voi perua.

:-)

Mihin kaikki se tavara nyt?!

 

 

 

Löysin jonkin ajan päästä sattuman kaupalla taivaallisen vanhan vaatekaapin

aivan taivaallisen edulliseen (=sikahalpa) hintaan, miten mulle VOI käydä

näin mieletön pulla!

 

Alkoi huikea kaapin siirto. Sain mieheni apuun, lähdimme Helsinkiin 60km

matkan tekoon peräkärryn kanssa eräänä lauantaina. Körö körö.

Miehen serkku oli paikalla jo kantoapuna. Auto peräkärryineen

aina haaste ydinkeskustassa, mutta onnistuimme.

Mieheni näki jo ulko-ovelta että "eihän toi mahdu meidän peräkärryyn!"

Kaappi oli liian leveä, ja vaikka olisimme laittaneet sen lappeeltaan,

olisi Helsinkiin pitänyt tehdä 2 reissua koska kärryssä oli sen kuomu

mukana... Mieheni oli tosi iloinen - ja eihän minulla ollut tietenkään

mitään mittoja - eikö peräkärryihin yleensä vaan mahdu kaikki?

No ei.

Ja kaappi oli 4. kerroksessa, ei mahdu hissiin, ja muutossa sitä toi

nykyiseen asuntoon 4 miestä liinoilla....

"Täytyy palata asiaan, kiitos - JA ANTTEKSI"

 

Kotimatkan ajan mieheni jaksoi ihmetellä "miten ihmiselle ei voi

kelvata uusi kaappi, vaan pitää noita vanhoja vinoja rahjuja kerätä!?"

Niin, mutta kun uusi ei oikeaasti kelpaa...

 

Nuolin haavoja pari päivää ja uusi yritys. 4 miestä ja Transitti.

Minä jäin kotiin. Heh.

 

Kaappi-kaunokainen pääsi meille kotiin, autokatokseen, ja muutti

sitten vihdoinkin heinäkussa huvilalle. Se on kuin paikalleen tehty,

kuin aina siinä ollut. Täydellinen!

 

 

 

 

 



Välitilinteko

 

Kesä meni menojaan, elokuu alkoi ja huomaan

että muistiinpanos ovat jääneet vähälle....

Tilanne on korjattava.

 

 

Ensimmäinen kesä takana tässä polttavassa talo-huumassa.

Siitä muodostui kuitenkin hiukan erilainen kuin kuvittelin.

Pidin piiitkän kesäloman, mutta kesä oli viileä (=kylmä)

ja tuntui että talokin pysyi viileän kosteana eikä houkutellut

pitkiin oleiluihin. Asioita saatiin kuitenkin tapahtumaan.

Eikä polte ole kaikonnut... :-)

 

Keväällä vielä entisöidyssä eteläpäädyssä oli levyt ikkunoissa.

Juhannuksen jälkeen oli se ilon päivä kun 3 entisöityä ikkunaa

tuotiin paikalle, ja valkeus tuli takaisin taloon!

Miten kiiltävää ja kirkasta, tasaista valkoista maalipintaa...

Kitin jämiä oli työlästä rapsutella pois, mutta onnistui!

Lukuunottamatta ylintä ikkunaruutua johon tikkaani eivät

yltäneet, mutta ei huolta niistäkään.

 

 

 

Tästä lähdettiin...

 

 

SimsalaBIM - raikkaus ja valo tulvi taloon!

(+14C ja tuulista - hyrrrrr)

 

 

 

Ikkunoiden sovitus oma leikkinsä...

 

 

 

Ja jokaikinen kerta huokaan kun katson päätyä uudessa pohjamaalissa,

puhtaan valkoisissa pokissa ja karmeissa....

 

Jos epätoivon hetkiä tulee - ja niitä varmasti tulee,

ei tarvitse kuin tulla tämän päädyn ääreen ja usko palaa

jyristen kuin kesä-ukkonen!

Ei ole sattumaa että aurinkotuolit ja päiväkahvipöydät

ovat löytäneet paikkansa vanhan ison vaahteran alta

tämän päädyn vierestä...

 

Talosta tulee NIIN UPEA HUVILA!

 

Lisäksi paikoileen pääsi vain enää pyhälle hengellä koossa pysynyt lyhty-ikkuna,

se tehtiin kokonaan uusiksi vanhojen mittojen mukaan, se ei

valitettavasti ollut enää pelastettavissa. Lyhty-ikkunan puitteet

olivat ennen tiilenpunaiset, ja nyt se pääsi aivan uuteen eloon

kun valkoiset puitteet kirkastivat sen olemassaolon.

 

 

 







 

 



Rakennustarkastaja

 

 

Olen hakenut talolle myös ELY-keskuksen vuosittain myöntämää

rakennusperinnön avustusrahaa. Talolle sitä myönnettiinkin, ja

erilaisten kiemuroiden ja koukeroiden kautta ollaan vihdoin siinä

tilanteessa että nimetty rakennustarkastaja tuli ennen kesälomia
tarkastamaan tehdyn työn.

 

Talolle oli vaikea löytää, vaikka hänkin on seudun taloja ja tontteja

paljonkin kolunnut. Minusta pelkästään positiivista; kertoo tontin

rauhallisuudesta ja omassa rauhassa olemisesta - jes!

Joimme kahvit ja puhuimme talosta, ja taloista ylipäätään,

katsastimme talon katosta kellariin, ja hän totesi että kaikki

tarvittava on tehty oikeista materiaaleista ja hyvällä pieteetillä.

 

 

Museon palkkalistoilla olevista piirtää helposti mielikuvan

tarkasta pilkunviilaajasta, mutta tämä tarkastaja oli oikein

mukava heppu. Läpikävimme talon kellarista kattoon, vähän
yli-innokkaana esittelin vielä vain päissä olevia suunnitelmia
(esittele nyt museon ihmiselle mm. kylpyhuoneen rakentamista
vanhan talon sisään, haloo...) mutta kaikki oli kunnossa. Sain
jopa hyvää vinkkiä talon sokkelin tekotavalle, nyt puuladotusta
sokelissa peittää aikansa elänyt Ensto-tyyppinen vihreäksi maalattu pahvi.
Hän ehdotti sielää, huomaamatonta pystylaidoitusta, joka ei kilpailisi
talon ulkopinnan paneloinnin kanssa.
Kuulosti hyvältä....

Kaikki kunnossa, ei muuta kuin avustusrahan tilityksen hakuun!