Huvila

Huikaisevan valoisalla lasiverannalla oli iso, valkoinen vaarini
barokkinen kirjoituspöytä. Sen kantta peitti punainen nahka, ja
sen mystiset laatikot oli sisäpuolelta maalattu turkoosinsinisiksi.
Laatikot nitisivät, ja niitä oli vaikea avata salaa. Yritystä ei kuitenkaan
puuttunut, laatikoille oli pakko päästä, koska oikeanpuoleisessa
alalaatikossa oli vaarini kokoontaitettava kaukoputki....

Vaikka olisinkin voinut tähtystää kaukoputkella tulevaisuuteen,
tuskin olisin osannut nähdä itseäni taloa kunnostamassa, innosta
ja onnesta hehkuen suunnittelemassa sen taivuttelua takaisin
huvilaelämään...

1920-luvun lopulla Suomen Terijoelta myytiin varmasti satoja
puuhuviloita siirretäviksi muualle Suomeen. Vaarini valitsi huvila-markkinoilta
kaksi mieleistä, kuvasi ne, ja näytti äidinäidilleni, Mamille.
Tornitalo oli Mamin mielestä liian vöyreä, ja kotitaloksi valikoitui
2-kerroksinen hirsihuvila, upealla lasiverannalla.

Huvila Terijoella 1927.

Talo siirrettiin Kymenlaaksoon 1927, ja seuraavana vuonna
Mami ja Vaari muutivat sisään.
Äitini syntyi talossa, ja minulle se on ollut 
lapsuuteni lämpimien kesien tapahtumapaikka.
Lapsuudessani talosta puhuttiin Venäjän viimeisen tsaarin
ensimmäisen ovenvartijan kesähuvilana, mikä mahtava tarina!
Ei ole tietoa onko siinä totuuden siementä, 
mutta oli tai ei, sanoissa viipyy loistelias huvilaelämä,
se oikea olemisen sietämätön keveys.
Kesät huvilalla olivat lapselle huolettomia,
läheinen kallio lämpeni kesän aikana melkein kuumaksi, 
siinä maattiin ja katseltiin pääskysten lentoa yläpuolella.
 
 
Sittemmin omaan elämän tuli omat kiireet,
ja vaikka huvilalla käytiinkin, välillä ahkerastikin,
paikan oikean näkeminen odotutti itseään vielä pitkään.
Isoäitini muutti talosta palvelutaloon kaikkien mukavuuksien luo
1990-luvun alussa, ja talo jäi ilman vakinaista asutusta.
Se kestitsi kyllä kesävieraat, saunotti satunnaiset kulkijat,
mutta kukaan ei huolehtinut talosta itsestään.
Se oli "aina ollut",
enkä ajatellut ettei sitä joskus enää välttämättä olisi.
-HUPS-
 
 
Talon kuntokuuri, hellä mutta päättäväinen, alkoi 2015.
Koska Tekijä oli jo lupautunut moneen paikkaan,
useammaksi kesäksi, ja omakin budjetti on rajallinen,
töitä tullaan tekemään erittäin joustavalla aikataulutuksella.
Vuoden 2015 ja -16 työt tehdään valtaosin aikaisin
keväällä ja myöhään syksyllä, ja 2017 minulle osataan
jo varata enemmänkin aikaa. :-)
Uuden huvilakauden avajaisia vietetään
joka tapauksessa loppuvuodesta 2017
- monen merkkipäivän yhteydessä -
eikä vähimpänä talon 90-vuotisen
kymenlaaksolaisen taipaleen kunniaksi!