maanantai 30. maaliskuuta 2015

Eteläpääty - READY! (melkein)

 
 
Eteläpäädyn yläosa sai tänään uuden pinnan...!
 
Seinä on nyt valmis, yhtenäinen, ja taas vuosikymmeniä,
HUOM! hoidettuna, kestävä.
 
Miten kaunis.
 
 
Ikkunat vielä reilaan ja paikoilleen niin se on täydellinen!
 


Tänään myös kevät antoi takapakkia, ja muistutti että
älähän kaupunkilas-hupakko paukuta henkseliä
liian aikaisin. Taivas antoi räntää ja tuulta,
mutta valmista tuli silti!
(Ne on tekijät erikseen...)
 


perjantai 27. maaliskuuta 2015

Ensimmäinen laho!


 
Lahoa minä esiinmanasin jo eteläpäädystä, mutta sehän paljasti
auliisti kauniit, viattomat hirtensä.
Tällä viikolla ensimmäiset lahot sitten löytyvät -
ja ihan toiselta puolelta taloa josta niitä "odotin"!
 



Mutta ei hätää, minulle sanottiin.
:-)
Laho on vanhaa, ei äskettäin tullutta, mutta
yhtä kaikki, uusitaan tarvittavat hirret.
 
 


Heruttelua, ikkunoita ja vettä...!


 
Työt edistyvät.
Ero vanhan ja uuden kesken on huikea,
juuri tätä taloa varten oikein sahattu paneeli näyttää
paksulta ja täyteläiseltä, tuntuu että koko seinä olisi
suurempikin kuin aikaisemmin.
- Etkö tiennyt että seinästäkin voi ottaa heruttelu-kuvan?! :-)
 



Päädyn yläosan paneelit ovat pahasti kuivuneet vuosien saatossa,
maalikin on niitä huonosti suojannut, ja ne ovat osin irronneet
ponteistaan. Tilasimme uudet panelit myös ylös, sitten sama seinä
on yhtenäinen - ja briljantti.
 
Aamu toi myös yllärin - sisävessa valutti vettä reipasta tahtia kellariin!
Paikalla oli onneksi hovi-urakoitsija ja pienen soittoringin jälkeen,
vesilaitos apuun hälytettynä sulkemaan sulkua, kaikki päättyi hyvin.
Talollahan ei ole vakitusta astusta, ja työtkin etenevät vain sivittuina päivinä,
eli kävi todellinen munkki että veden juoksutus huomattiin ja se pystyttiin korjata!
 
Eteläpäädyn ikkunat ovat erittäin heikolla hapella, rumasti muovilistoilla joskus
"korjattu". Hehehehe, niin se silmä muuttuu, ja muovilistat pistävät
silmään jo kaukaa - PUISTATUS!
Työn alle pääsee uloimmat ikkunat, ja kattolyhdyn ikkuna,
niihin uusitaan puuosia niin kuin pystytään, tai tehdään uutta,
miksi ne nyt lähemmässä tarkastelussa osoittautuvatkin.
Vanhat lasit ja mekanismit toki säilyttäen.
(Vaikka lasien irrotus olikin oma temppunsa, pito on aina väärässä
paikassa näemmä tässä elämässä).
 

 

 
 

 
 

 
 


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Eteläpääty, vol 2

Tällä viikolla eteläpäätyä saatiin jo uusilla vuorilaudoilla peittoon.
Laudoitus on kahdesti pohjamaalattu, alla asiaankuuluvasti tervapaperi.
Miten ryhdikästä! IIK! :-)
Onkohan minulla lääkitys kunnossa?
Seinästä tulee erinomainen, ryhdikäs ja kirkas,
ja samalla melkein kaipaan niitä tuttuja lommoja, sään pieksämää
ajan patinaa...Ero uuden ja vanhan välillä on niin suunnaton!
No, se patinakaan ei onneksi lopu tähän seinään! :-)
Oivalsin myös että tässä yksi syy miksen rakenna uuta taloa,
miksi tunnen vetoa vanhaa ja vinoon
- siinä on henki, tarina ja SIELU!
Siltikin olen onnellinen uutuuttaan hehkuvasta päädystä,
näyttää hurjan hienolta.
Muutama kuva vielä pressun alta....

Me = happy.


tiistai 10. maaliskuuta 2015

Oma panos


Olen täysin villiintynyt tämän vanhan talon korjaamisesta,
pää on täynnä suunnitelmia, osa unelmia ja niiksi jää,
osa vain jalostamista vaille!



Oma panos?
Minun oma työurani on mennyt aina aineettoman kanssa,
pääosin olen aina myynyt jotakinmitä ei voi käsin kosketella.
Olen ollut siviilissä innokas vasaranheiluttaja, mutta taidot ovat
kuitenkin jääneet varsin vähäisiksi. Intoa enemmän kuin taitoa.



Vanhan talon sielu ovat ikkunat.
Talon luonne asuu niisä aika pitkälle, niiden mukana
mielestäni talo säilyttää henkensä tai ei säilytä.
Vanhan upean lasiverannan ikkunat annan ilolla
ammattilaisen käsiin entisöitäviksi, mutta ei ikkunat siihen lopu.
Voisin koittaa tehdä jotakin minäkin, itse omilla kätösillä.



Ilmoittauduin kursseille!
Ensin huhtikuun lopussa ikkunoiden entisöinti, perusteet,
ja toukokuun lopussa ikkunoiden puuosin entisöinti.
Tarjolla on todellakin mielenkiintoisia kursseja vanhojen talojen
omistajille; on peiliovien kunnostusta, pinkopahvitusta,
perinnepihaa, you name it.
Ikkunoilla lähdetään liikkeelle,
innosta palaen!

Tule jo huhtikuu!


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Eteläpääty


Työt päästiin aloittamaan viikolla 10, maaliskuun ensimmäisellä viikolla.

Aloitimme talon eteläpäädystä, johon aika oli tehnyt suurimmat lovensa. Eteläpääty on talosta altistunein säille ja auringolle, edessä ei ole juuri mitään suojaa. Talo on riisunut maalinsa jo vuosikymmeniä sitten, mitään suojaa ei enää jäljellä. Katto vuosi joitakin vuosia aikaisemmin juuri tämän siiven päällä olevan piipun reunasta, ja mietitytti pesikö jonkinasteinen pommi kerrosten välillä, myös eteläpäätyyn ulottuen? Seinä pullotti hiukan. Talon kulma oli kengitettävä. Päädyssä olevan kattojiirin kohdalla katossa oli myös reikä, ja se oli pitkään kastellut talon seinää.

Oli suhteellisen vaikea keskittyä omaan päivätyöhön kun tiesi että vuorilautoja käydään purkamaan...




Hovi-urakoitsija soitti aamupäivällä. "Hyvät vai huonot uutiset ensin?"
"No, huonoja ei ole!" Seinässä, jota eniten pelkäsin, ei ollut havaittavissa lainkaan lahoa.
Hirret täysin moitteettomat, täydessä iskussa -  JIHUUU!
Ikkunoiden kunto oli surkea, se tiedettiinkin, 
ja sitä paitsi rumasti joskus muovilistoilla "uudistettu".
Ei murehdita niitä nyt. :-)



Päivän päätteeksi seinä pressutettu, uudet vuorilaudat tilattu,
ikkunanpokat otettu verstaalle entisöintiin.
Seuraavaksi maassa olevan kulman tsekki, talon helman tippalaudotus ja katon arviointi.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Tekijät

Millainen tekijä, sellainen tekemisen fiilis, työn lopputulos ja rohkeus ja ilo tehdä lisää.
Niin-pä.
Mutta miten tekijä löydetään, miten se valitaan? Miten töiden etenemisestä sovitaan,
miten eri skenaarioissa toimitaan, miten töissä edetään?
Tai ihan simppelisti - kuka kusettaa vähiten?

Hyvän tekijän löytäminen on yhtä vaikeaa kuin elämänkumppanin valitseminen -
valikoimaa on tosin vieläkin vähemmän, jokainen kehuu itseään ja
ketunhäntä kainalosta pilkistäen torppaa maallikon kysymyksiä yksitellen kumoon.

Kerron esimerkin;
talon katto vuoti toisen piipun vierestä kaksi vuotta aikaisemmin.
Olen täysin maalikko mitä tulee rakentamiseen, ja vieläpä NAISihminen (pahin kombo).
Päätin pyytää useamman ammattilaisen katsomaan ja arvioimaan kattoa,
ja ehdottamaan toimenpiteitä.
Blondius on myös mainoio roolisuoja, ja valmistauduin esittäytymään
talon emäntämä joka erottaa juuri ja juuri katon ulko-ovesta.
Ensimmäinen tulija oli ison valtakunnallisesti toimivan kattofirman edustaja;
ei käynyt katolla, arvioi silmämääräisesti, ehdotti piipun paikkausta ja katon maalausta.
Suht ookoo, muttei tuntunut myöskään paneutuvan asiaan.
Toinen tulija oli niin ikään isohkon kattofirman mies;
"kyllä tässä on vaihdettava koko katto, 50 000€, ja homma on selvä".
Hän ei kiivennyt edes katolle.
Kolmas tulija oli suositeltu "erikoispeltimies" joka teki töitä
mm. museoviraston kanssa. Odotukset korkealla, nyt oli pihassa oikea Osaaja.
Hän oli löytänyt talolle jo ennen minua, ja kiipesi juuri alas tikkailta,
joilta pystyi vain kurkkaamaan reunan yli katolle.
"Päin helvettiä tehty koko katto, yksikertainen sauma, taitaa vuotaa kuin seula".
Minulla meni vati ihan nurin, tämä erikoismies ohjattiin ulos tontilta.
Lopputulema; valitsin enimmäisen firman, koska vaikkei siinä ollut mitään kehumista,
se oli ainoa jossa ei ollut varsinaista moittimista. Lopputulemana aikataulu heitti 5 viikkoa,
jona aikana minuun ei myöskään pidetty mitään yhteyttä, eikä asiaan koskaan palattu
sovittuna ajankohtana. Paikattu osa kattoa tuli vääränvärisenä, asennetut uudet kattotikkaat
alkoivat maasta n. 2,5 metristä - ennen kuin niitä jatkettiin. No, sählinki hyvitettiin laskussa,
mutta luottohan oli jo mennyt, ja edessäoleva talo-urakka tuntui vastenmielisen vaikealta.

Näistä lähtökokemuksista taloa varsinaisesti korjaamaan...?
Kauhistutti pelkkä ajatuskin. Härkää sarvista, sanoi mummo lumessa,
ja tekijöitä netistä etsimään. En itse asu samalla paikkakunnalla talon kanssa,
ja ne vähäiset tutut joita minulla siellä on, eivät ole joutuneet painimaan
vastaavanlaisten vanhojen talojen ongelmien kanssa.
Ei ole ketään keneltä kysyä (vaikken olisi ehkä samaa mieltä ollutkaan :-) ).

No, taloa tuli arvioimaan pari tekijää, toinen herätti orastavaa luottamusta,
tuntui helpolta sopia asioita, tässä se on. Oltiin kuitenkin jo syksyssä,
ja asiat jäi jotenkin roikkumaan ilmaan. Seuraavan kevään ja kesän aikana
tekijä kuitenkin hävisi, koskaan enää vastaamatta puhelimeen tai mailiin tai
ylipäätään mihinkään länsimaisen nykymaailman tuntemaan viestintävälineeseen.

Google google, paras ystäväni, kelle uskallan enää soittaa...?!

Sokko-googletusta.. - tuosta!
Reipas ja iloinen miesääni vastaa puhelimeen, on kiinnostunut,
on parhaillaan käynnissäolevalla työmaalla samalla paikkakunnalla,
pyytää käymään katsomassa mitä siellä tehdään
niin voidaan samalla sopia kasvotusten  talon katsomisesta.
-...hmmm..-
Toisella työmaalla käynti osoittautui parhaaksi valinnaksi ikinä.
Minulle esiteltiin vuorossa oleva töitä huhkiva työtiimi,
millaisia hommia ko. 1600-luvun talossa tehtiin parhaillaan,
ja puhuttiin laajasti kaikesta vanhoihin taloihin liittyvästä.
Sovittiin treffit Huvilalle, huvilan arviointi, ja mahdollisesti
- jos hyvin käy -
töiden aloittamisesta sovitussa prioriteetti-järjestyksessä.
Onneksi vein donitseja mennessäni :-).

Löysin täysin sattumalta erinomaisen tekijän.
Luottamus syntyy loppujen lopuksi erittäin pienistä asioista;
paikalle saapuminen sovittuna aikana, kiinnostus (tämä Tekijä jopa kiipesi katolle
jolla kukaan ei ollut vielä käynyt!), selkeys - remonttiaskelista kertominen ihan niin että
blondikin tajuaa, sama kieli, ja kuuntelu. Hän kyseli yksityiskohtia talosta,
tulevasta käyttötarkoituksesta, historiasta, ja kuunteli jokaisen vastauksen!
Hän näki "hyvän talo-aihion", mikään tuskaisena ja kamalana pitämäni ei poistanut
posiviivista virnettä hänen naamaltaan.

Sovimme talon katselmuksen yhteydessä töiden aloittamisesta tänä keväänä,
jatkotöistä syksyllä (useita kesiä jo myyty toisaalle), 
projektin kokonaisaikatauluksi maalautui
kevät 2015 - loppusyksy 2017, kolme kesää.
Hovi-urakoitsijani, josta en luovu, 
en lahjonan, kiristyksen enkä uhkailunkaan edessä!  

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Lähtöasema

Muutoksen tekemisessä muisti on kuin tuhkaan kirjoitettu teksti.
Vaikka jokainen muutos on tärkeä ja harkittu, ja juhlin niistä
jokaista, tunnen itseni ja tiedän, etten puolen vuoden päästä
muista missä järjestyksessä mikin tehtiin ja millaisia asioita
niitä tehdessä kohdattiin. Ja jotta muutosta ylipäätään voisi kunnolla
huomata ja muistaa, ja jossakin tulevan hämärässä olevien
virstanpylväiden luonamaksimoida niistä koituvaa iloa, täytyy
vanhaa ja uuttaa pystyäkonkreettisesti vertaamaan toisiinsa.
Siksi tämä blogi.
Avaan näkymän taloprojektin alkuperäiseen tilanteeseen.
Isovanhempieni siirtämä ja rakentama hirsitalo, äitini kotitalo,
lapsuuteni lämpimien kesien tapahtumapaikka.
Paikoilleen siirretty 1927, muutamia muutoksia rakenteissa
jo tuolloin verrattuna taloon sen seistessä Terijoella.

Talossa on sen alkutaipaleella tehty muutoksia,
välillä talon päädyt ovat olleet yhteydessä toisiinsa, nyt läpikulkua
ei ole. Pintaremonttia vaarini teki joskus ehkä 1950-60 -lukujen
taitteessa, ja seuraavan kerran vasaralla huhkittiin 1980-luvun alussa.
Silloin onneksi maltillisesti, keittiö lisäeristettiin, rakennettiin sisä-
vessa, ja koko komeus liitettiin kunnallistekniikkaan.

Katto on paikattu, pari pientä reikää odottaa vielä paikkausta.
Katossa on vähän ruostetta, mutta se on paksua peltiä, ja
saumat paikallaan tinattu. Toinen piippu on rapautunut.
Talon ulkomaali oli viimeksi tuoretta  1970-luvun alkupuolella, harmi,
puulla ei ole ollut suojaa, ja ulkopinta on osin pahoin kuivunut ja
ponteistaan irronnut. Talon helmasokkeli on ollut jotakin senaikaista levyä,
se on tuhoutunut isolta osin, loput jämät repsottavat. Ikkunoista moni on
täysin uusittava, osa vaatii täydellisen kunnostamisen. Seinäpintoja peittää
useassa huoneessa ja komerossa vanha insuliitti-levy. Lasiverannan
portaat ovat lahonneet ja jo vuosikymmeniä sitten purettu.
Perustukset ovat kuitenkin pitäneet, eikä routa ole ilkeillyt talolle.
Talo näyttää ulospäin nyt surulliselta, joka kohta repsottaa,
mikä enemmän mikä vähemmän mutta suurempaa vikaa ei ole.
Paljon TLC:tä, joo - hikeä ja kovaa valtuuttaa, ja hyvä tulee!



Lapsuudessani talo oli valkoinen, punaisilla pienoilla.
Tässä kuvassa puutarha vielä voimissaan.


Tässä huvila talvi-asussaan, puutarhasta, kallion päältä katsottuna.


Huvila pihaantulo -suunnasta. Vasemmalla kuisti joka lisätty siirtämisen jälkeen,
sisääntulon kuistin kauniit ikkunat olivat vielä Terijoella kattolyhdyn isot ikkunat.
Talon siivet ovat erillisiä, ei kulkua läpi.
Vintissä yksi lämmin huone, mutten kylmää vintti-tilaa.

Talon itäpuoli, aurinko nousee lasiverannalle ensimmäisenä.
Vieressä peräkammari eli makuuhuone,
ja "toisen puolen" keittiön ikkuna.
Talon alla 2 erillistä kellaria, varatoa, sekä maakellari.

Talon eteläpääty antaa rehevään puutarhaan,
jossa parhaina vuosina oli niin hyöty- kuin koristepuutarhaa.
Vasemmalla keittiön ikkuna ja 2 salin ikkunaa.
Vintin ikkuna kylmään vinttitilaan.