Valmisteluja ja päätöksiä

Kevät tekee tuloaan, mutta tuntuu että korjaustöiden aloittamista saa vain odottaa...

Odottavan aika on pitkä, niinhän vanha kansa jo tiesi.

Siltikin, että tiedän ja tunnustan että maltti on valttia ja täytyy olla myös

aikaa kuunnella taloa ja tehtyjä ja kyteviä ajatuksia...

Kevään isoimpia hommia on uuden vessan rakentaminen, ja sen aloitukseen kuuluu

lattiapurujen imurointi. Siihen hommaan pihaan ajaa valtava rekka, ja jotta se ei aivan

putoaisi syvälle mutaan, on hiukan maltettava antaa pihan kuivua lumien jäljiltä.

(Näin hyvin urakoitsija mulle perustelee aina aikataulua...)

Piha aurattiin pääsiäisen jälkeen, lumet väistyivät, ja piha pääsi kuivumaan. Lumet

sulivat, valtavia lätäköitä syntyi erityisesti talon ”kainaloon”, ja niiden vesi osaksi valui talon alle.

Isoksi osaksi. Tähän tulee parannus nyt keväällä kun se osa pihaan sala-ojitetaan, ja vedet

saadaan ohjattua talosta poispäin. Maanpinta on niin paljon kohonnut menneinä vuosikymmeninä

että ”kainaloon” jää väkisinkin maanpinta matalalle jotta talon alimmat hirret saadaan pysymään kuivina. 
 Kuivu piha, kuivu!

Piha maaliskuun lopulla 2016

Kaikki liiteriin ja talon alle oleviin lukkoihin oli eri avaimet ja erilaiset lukot. 
Niihin oli kiinnitetty erilaisia lappuja, joiden nimistä oli paitsi 
vaikea tajuta mitä ovea sillä nimityksellä tarkoitettiin,myös vaikea nähdä 
veden liuottamaan tekstiä... :-) Nyt kaikissa ovissa on samalle avaimelle
 sarjoitettu Abloy-lukko. Wou! Aivan loistavaa! Talon ulko-oveen yksi avain, 

ja muihin oviin yksi avain. Yksinkertaista.

Yläkerran huoneeseen tulee uusi sisäkatto – vanha katto on saanut aikanaan vettä

niskaansa, on sen voimasta taipunut, ja katon eristepurut ja itse katto uusitaan.

Pinta-alaa alle 14 neliötä, urakoitsija tilaa panelit.

Muutin mieltäni. Vuoden olen kuolannut pönttöuunin lasiluukkujen perään,

mutta nyt käänsin kelkkani yhdessä silmänräpäyksessä. Luin artikkelia

jossa vanhoja uunninluukkuja kunnostaneet kehuvat vanhaa valurautaa

maasta taivaaseen, ja myös hinta ratkaisee. Lasiset uuninluukut maksaa

n. 550€, kun vanhat hienot saa 50€lla. Lyhyenkin matematiikan mukaan

rahaa ”jäisi” vaikkapa 450-500€ vaikkapa taloon sopivaan isoon tauluun!

(Porvoon Rongossa oli tämä taulu näytillä, Jan Forsman, miten hienosti

sopisikaan vanhan salin lipasto päälle!)
 – Nooh, tuli tämä taulu tai ei,lasiluukkuja ei tule...

Taloa valmisteltiin alkaviin korjaustöihin – maljakoita ja koriste-esineitä pois

lipastojen päältä, vähän riepua niiden päälle, matot sivuun, voimapaperit lattialle,

eteiseen tilaa. Toivon mukaan helpompi tehdä kun ei tarvitse niin varoa koko ajan. 

Tulevaan vessaan minun tulisi löytää lavuaari, wc-pönttö, suihkukaappi ja lämminvesivaraaja. 
Pönttö ja lavuaari - aika helpot, K-raudasta uutta ja edullista, aidosti vanhaa, järkevänhintaista, 
ja ehjää on tosi vaikea löytää. Ja pytyksi haluan korotetun mallin ettei pitkiltä sääriltä tarvitse 
niin alas kyykkiä... Lavuaari-pöytä urakoitsijalta? Suihkukaappi, aika helppo, mutta tulee veski 
liian täyteen...? Lämminvesivaraaja...ööööö, minkä kokoinen?! Minkä merkkinen? Paneeli? 
Panelin yläpuolinen tapetti? Veskin ovi? 

Nuohooja tulee huhtikuun 18.pvä, nuohotaan molemmat hormit, toisen puolen
hormia ei olekaan vuosiin nuohottu koska se ei ole ollut käytössä. 
Samalla tsekataan uunien kuntoa, ja salin uuden pönttöuunin hormi.

Puitakin pitäisi kaataa, ja ja ja jajajajajaja...

:-D

Kevät toi kevät toi muurarin
kevät toi kevät toi maalarin
kevät toi rakennuksille hanslankarin
ja rannoille hammparin!