Nälkä kasvaa syödessä

Miettiessäni ja hahmotellessani tätä nyt käynnistynyttä talon kunnostamista,

entisöinnille asettama linjani oli selkeästi

"pysäyttää talon kunnon huononeminen".

Vuosien varrella talon kunto oli pudonnut miinuksen puolelle,

ja ajatukseni oli saattaa se takaisin 0-tasolle.

...???öööö???...

Kuvittelin ehkä ostavani lisää aikaa miettiä MITÄ pitäisi tehdä -

että joskus voittaisin lotossa ja alkaisin nostaa taloa nollasta plussalle?

MITÄ?!
Qué pasó?

Nyt ymmärrän iki-aikaisen sanonnan "nälkä kasvaa syödessä".

Yhtä paljon kuin talon kuntoa, pohdin - kyllä, ehkä ruusunpunaisten lasienkin
läpi - nykyajan mukavuuksien tuomista huvilaan - suihkutila sisälle (ulkosauna
toimittanut hygieniapassin virkaa), lattialämmitys vessaan (?!), saliin
vanha upea kaakeliuuni (lähes 30 vuoteen salia ei ole lämmitetty talvisin,
öljykamina poistui käytöstä silloin), astian- ja pyykinpesukonetta
ja talon eri päätyjen yhdistämistä ovella.
Valtavan ajatussaaliin saa myös tapetit, matot, kalusteryhmät, valaisimet.

Astiastot, viinilasit, maalien sävyt ja verhoilukankaat.

Naurattaa ja hävettää samanaikaiseti aikaisempi suunnitelmien pihtaamiseni,
vakan alla olo, enpä antanut itselleni tilaa riehaantua, antaa innon viedä.

Silti teen jatkossakin hitaasti (teen vähän jotakin ja pääosin teetän ihan
oikeilla tekijöillä, huom!) ja harkiten, mutta kerralla hyvää ja kestävää.
Ja kaunista.

Aina nälkä ei kasva, ruokahalu pettää ja kaikki puuroutuu.

Aikaisemman talon "päivityksen" kanssa kävi näin. 80-luvulla

talossa tehtiin muutoksia, jotkut ehkä jopa aika suht ookoo, vähintäänkin

hyvää tarkoittavia, mutta jotkin työt jäivät täysin kesken, yksityiskohdat 

viimeistelemättä, talon henki unohdettiin ja lopputulema oli heikko.
Ainakin tämän ajan silmillä katsottuna, pitää muistaa.

Onneksi työt jäivät kesken ,eikä suurempaa vahinkoa tullut!
Esimerkkinä lisä-eristetyn keittiön "uudistus", kattoon ilmeisesti
lisättiin eristettä, ja tehtiinruma listoitettu katto, vanhan
paneeli-katon hautautuessa rakennuslevyjen alle. Vanhat 10cm
leveät koristeelliset karmit joutuivat hukkaan, ja tilalla on 5 cm
vaaleansiniset, suorat rimanpätkät. Lavuaariksi tuli tummankeltainen
kylpyhuoneen lavuaari, ja keittiönkaapeiksi vanhat kaapit - umpipuuta
kyllä, mutta ilman vetimiä tai muutakaan viimeistelyä. No, helppo
korjata. Kuitenkin 80-luvulla saatiin juokseva vesi sisään, arvo sillekin!

Tämä on tietenkin vasta-syttyneen "talo-palon" tunteen paloa.
Suurta helpotusta että vaikea synnytys vihdoin käynnistyi,
huikeaa intoa saada jotakin kaunista aikaseksi,
puhaltaa eloa vanhaan arvokkaaseen taloon.
Tulee varmasti hetkiä kun sisäkaton maalaaminen on halvaannuttaa
käsivarret, ikkunoiden putsaus vanhoista maaleista ketuttaa,
kynnet on soikiona, rahat aina loppu, ja kesämekot maalissa.
C'est la vie.

C'est la vie.
Todellakin.