Kukapa ei olisi joskus uneksinut vanhan ajan suuresta vaatekaapista?
Minä! Todellakin!
Pyysin purettavaksi perä-kammarin (makuuhuoneen)
vanhan kiinteäksi tehdyn komeron, jossa pidettiin
liinavaatteita, aamutakkeja, villasukkia ja sellaista.
Ajan henkeen kaapin sisäseinät ja hyllyt olivat - ah, niin muodikasta
ja helppohoitoista insuliittilevyä. Sekin kuitenkin n. 60 vuodessa
kuoleentuu, hyllyt kääntyvät mutkalle, ja eihän se nyt ihan
kaunein mahdolinen sisustuslevykään ole... Urakoitsija oli ripeä ja
tehtäväksiannostani 20min päästä laittoi kuvan että se on nyt
nurin eikä päätöstä voi perua.
:-)
Mihin kaikki se tavara nyt?!
Löysin jonkin ajan päästä sattuman kaupalla taivaallisen vanhan vaatekaapin
aivan taivaallisen edulliseen (=sikahalpa) hintaan, miten mulle VOI käydä
näin mieletön pulla!
Alkoi huikea kaapin siirto. Sain mieheni apuun, lähdimme Helsinkiin 60km
matkan tekoon peräkärryn kanssa eräänä lauantaina. Körö körö.
Miehen serkku oli paikalla jo kantoapuna. Auto peräkärryineen
aina haaste ydinkeskustassa, mutta onnistuimme.
Mieheni näki jo ulko-ovelta että "eihän toi mahdu meidän peräkärryyn!"
Kaappi oli liian leveä, ja vaikka olisimme laittaneet sen lappeeltaan,
olisi Helsinkiin pitänyt tehdä 2 reissua koska kärryssä oli sen kuomu
mukana... Mieheni oli tosi iloinen - ja eihän minulla ollut tietenkään
mitään mittoja - eikö peräkärryihin yleensä vaan mahdu kaikki?
No ei.
Ja kaappi oli 4. kerroksessa, ei mahdu hissiin, ja muutossa sitä toi
nykyiseen asuntoon 4 miestä liinoilla....
"Täytyy palata asiaan, kiitos - JA ANTTEKSI"
Kotimatkan ajan mieheni jaksoi ihmetellä "miten ihmiselle ei voi
kelvata uusi kaappi, vaan pitää noita vanhoja vinoja rahjuja kerätä!?"
Niin, mutta kun uusi ei oikeaasti kelpaa...
Nuolin haavoja pari päivää ja uusi yritys. 4 miestä ja Transitti.
Minä jäin kotiin. Heh.
Kaappi-kaunokainen pääsi meille kotiin, autokatokseen, ja muutti
sitten vihdoinkin heinäkussa huvilalle. Se on kuin paikalleen tehty,
kuin aina siinä ollut. Täydellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti