Lähtöasema

Muutoksen tekemisessä muisti on kuin tuhkaan kirjoitettu teksti.
Vaikka jokainen muutos on tärkeä ja harkittu, ja juhlin niistä
jokaista, tunnen itseni ja tiedän, etten puolen vuoden päästä
muista missä järjestyksessä mikin tehtiin ja millaisia asioita
niitä tehdessä kohdattiin. Ja jotta muutosta ylipäätään voisi kunnolla
huomata ja muistaa, ja jossakin tulevan hämärässä olevien
virstanpylväiden luonamaksimoida niistä koituvaa iloa, täytyy
vanhaa ja uuttaa pystyäkonkreettisesti vertaamaan toisiinsa.
Siksi tämä blogi.

Avaan näkymän taloprojektin alkuperäiseen tilanteeseen.

Isovanhempieni siirtämä ja rakentama hirsitalo, äitini kotitalo,
lapsuuteni lämpimien kesien tapahtumapaikka.
Paikoilleen siirretty 1927, muutamia muutoksia rakenteissa
jo tuolloin verrattuna taloon sen seistessä Terijoella.

Talossa on sen alkutaipaleella tehty muutoksia,
välillä talon päädyt ovat olleet yhteydessä toisiinsa, nyt läpikulkua
ei ole. Pintaremonttia vaarini teki joskus ehkä 1950-60 -lukujen
taitteessa, ja seuraavan kerran vasaralla huhkittiin 1980-luvun alussa.
Silloin onneksi maltillisesti, keittiö lisäeristettiin, rakennettiin sisä-
vessa, ja koko komeus liitettiin kunnallistekniikkaan.

Katto on paikattu, pari pientä reikää odottaa vielä paikkausta.
Katossa on vähän ruostetta, mutta se on paksua peltiä, ja
saumat paikallaan tinattu. Toinen piippu on rapautunut.
Talon ulkomaali oli viimeksi tuoretta  1970-luvun alkupuolella, harmi,
puulla ei ole ollut suojaa, ja ulkopinta on osin pahoin kuivunut ja
ponteistaan irronnut. Talon helmasokkeli on ollut jotakin senaikaista levyä,
se on tuhoutunut isolta osin, loput jämät repsottavat. Ikkunoista moni on
täysin uusittava, osa vaatii täydellisen kunnostamisen. Seinäpintoja peittää
useassa huoneessa ja komerossa vanha insuliitti-levy. Lasiverannan
portaat ovat lahonneet ja jo vuosikymmeniä sitten purettu.
Perustukset ovat kuitenkin pitäneet, eikä routa ole ilkeillyt talolle.

Talo näyttää ulospäin nyt surulliselta, joka kohta repsottaa,

mikä enemmän mikä vähemmän mutta suurempaa vikaa ei ole.

Paljon TLC:tä, joo - hikeä ja kovaa valtuuttaa, ja hyvä tulee!

Lapsuudessani talo oli valkoinen, punaisilla pienoilla.

Tässä kuvassa puutarha vielä voimissaan.

Tässä huvila talvi-asussaan, puutarhasta, kallion päältä katsottuna.

Huvila pihaantulo -suunnasta. Vasemmalla kuisti joka lisätty siirtämisen jälkeen,

sisääntulon kuistin kauniit ikkunat olivat vielä Terijoella kattolyhdyn isot ikkunat.

Talon siivet ovat erillisiä, ei kulkua läpi.

Vintissä yksi lämmin huone, mutten kylmää vintti-tilaa.

Talon itäpuoli, aurinko nousee lasiverannalle ensimmäisenä.

Vieressä peräkammari eli makuuhuone,

ja "toisen puolen" keittiön ikkuna.

Talon alla 2 erillistä kellaria, varatoa, sekä maakellari.

Talon eteläpääty antaa rehevään puutarhaan,

jossa parhaina vuosina oli niin hyöty- kuin koristepuutarhaa.

Vasemmalla keittiön ikkuna ja 2 salin ikkunaa.

Vintin ikkuna kylmään vinttitilaan.